Kevyen treeniviikon kuulumisia

Viime viikko oli kevyempi treeniviikko. Alunperin sitä ei sellaiseksi oltu varsinaisesti suunniteltu, mutta sellainen siitä nyt sitten tuli. Ei välttämättä mikään huono asia, sillä laskeskelin tuossa, että edellinen kevyempi viikko oli kuukausi sitten, joten tulin siihen tulokseen, että tämä tekee vaan pelkästään hyvää. Kolmena edellisenä sunnuntaina olen tehnyt yli 20km:n lenkit. Pisimmän niistä (24km) juoksin viikko sitten. Juoksu tuntui hyvältä ja pystyin jopa ottamaan loppukirin. Eli lenkin viimeinen kilometri oli lenkin nopein.

Hyvänä syynä sille, että treeniviikosta tuli kevyt oli se, että olin alkuviikosta pari päivää Amsterdamissa työreissulla. Kyseessä ei ollut siis mikään huvimatka, vaan päivät olivat hyvinkin työntäyteisiä. Iltaisin ehdin vähän tutustua kauniiseen, keväiseen Amsterdamiin kävellen. Käytin myös koko reissuni ajan julkisia likkennevälineitä paikasta toiseen siirtymiseen, joten pääsin sillä tavalla ehkä vähän paremmin tutustumaan lähiympäristön maisemiin ja olla tavallaan osa paikallista työmatkaliikennettä. Amsterdamissa kevät oli askeleen verran pidemmällä kuin täällä. Syreenit ja tuomet kukkivat ja lämmintä oli noin 15 astetta.

Kaunis kaupunki, sinne on päästävä joskus vielä uudelleen kunnolla lomailemaan. Ja sillä reissulla täytyy vuokrata myös polkupyörä! Alla olevassa kuvassa näkyy muutama pyörä parkissa Amsterdamin rautatieasemalla. Ja kaikkia pyöriä en edes saanut kuvaan mahtumaan. Nuo kaikki kerrokset ovat siis täynnä polkupyöriä.

Amsterdamin reissun jälkeisenä päivänä yritin lähteä juoksemaan, mutta ilmeisesti jalkani olivat ottaneet itseensä niin mukulakivikaduilla kuin korkkareillakin kävelystä ja juoksemisesta ei tullut mitään. Ukkovarpaan nivel oli kipeä! Ja tietenkin aloin heti lietsoa paniikkia peruuntuvasta Tukholman maratonista! Mutta, eipä vaivuta vielä synkkyyteen, nyt otan rauhassa ja varvas ehtii toipua ennen toukokuun loppua. Näin on päätetty. Juoksin siis viime viikolla loppuviikosta pari lyhyttä lenkkiä, sunnuntaina vähän lyhennetyn pitkiksen (16km) ja kävin kerran kuntosalilla. Sunnuntain lenkkiä varvas ei siis estänyt, mutta pieniä tuntemuksia siinä silti oli. Pyrimme juoksemaan pitkiksen ystäväni kanssa pehmeällä alustalla, etten rasita varvasta ainakaan iskutuksella enenpää, vaikka varsinaisesti vamma ei juoksemisesta ole tullutkaan. Juoksimme niin pururataa, metsäpolkua kuin hiekkatietäkin. Lopussa oli myös pätkä asfalttia. Onneksi varvas ei ole ollut yhtään sen kileämpi lenkin jälkeen, joten ehkäpä se tosiaan ei maratonhaavettani nyt pääse estämään...

Tänään kurkkasin jälleen kerran myös Tukholman maratonin virallisille nettisivuille ja sivu tietää kertoa, että maratoniin on 32 päivää jäljellä. Iik, pikkuhiljaa alkaa vähän jännittää!