mistä kerran maailmaan, mä lähdin siipiäni koittamaan.
Niin turhaan muualta mä onneani hain,
nyt sinne meen, mistä sen sain.
Tämä Jukka Kuoppamäen iskelmän kertosäe soi tällä hetkellä korvamatona korvissani non-stoppina. Kauan odotettu loma alkoi eilen puoli kuuden jälkeen illalla, kun painoin työpaikan oven kiinni seuraavaksi neljäksi viikoksi. Kun käytännössä tärkein työkalu työssäni on aivot ja tietokone niiden jatkeena, työasiat jäävät välillä päähän pyörimään myös vapaa-ajalle. Etenkin, jos työpäivänä ratkottavana on ollut jokin ongelma, joka ei ehtinyt selvitä ennen työpäivän loppumista. Näin loman alkaessa olisi tietenkin hyvä, että saisi omat aivonsa käännettyä lomamoodiin mahdollisimman nopeasti. Hyväksi keinoksi tässä käännösoperaatiossa olen havainnut sen, että heti loman alkajaisiksi lähtee johonkin. Tänään lauantaina kello herätteli siis normaalin arkiaamun tavoin ennen kuutta ja hyppäsin junaan kohti pohjoisempaa Suomea ja kotiseutuja. Siitä syystä siis korvamatona juurikin Pikajuna pohjoiseen. Sopii täydellisesti tunnelmaan.
VR tarjosi kesätarjouksena viidellä eurolla istumapaikan korotusta 1-luokkaan. Tartuin tähän tarjoukseen ja nyt nautin Suomen kesäisistä maisemista hitusen ylempää junan kakkoskerroksesta. 1-luokan etuihin kuuluu myös ilmaiset päivän lehdet ja kahvia. Nautin olostani ja kesäloman alkamisesta. Ja minun lomaani myöskään sää ei voi pilata! Perillä odottaa puusaunan löylyt ja järven ranta, tulipa taivaalta vaikka pieniä miehiä! Sateella lueskellaan ja tehdään käsitöitä, leivotaan ja kuunnellaan musiikkia. Poudalla säällä nautitaan ulkoilmasta. Ja lenkkeilyähän sää ei estä!
Sitten treeniasioihin. Viime viikko oli treenillisesti mahtava. Kävin juoksemassa kolme kertaa, kuntosalilla kaksi kertaa ja viikon kruunasi viikonlopun judoleiri, jossa judotreenejä oli perjantaina yhdet, lauantaina kolmet ja sunnuntainakin vielä kahdet. Yhden treenisetin pituus vaihteli puolestatoista tunnista kahteen, joten kyllä maanantaina kropasta huomasi, että jotain oli tullut tehtyä... Kesän ainakin tähän mennessä lämpimin viikonloppu tuli siis vietettyä aika pitkälti sisätiloissa hikoillen, mutta kivaa oli. Juomaa kului hurjasti (vettä, vichyä, limua) ja ruokaakin sai pistellä poskeensa ihan kunnolla sillä kulutuksella. Sunnuntain kruunasikin paluumatkalla haetut pizzat. Eikä tullut edes ähkyä.
Tällä viikolla huilailin maanantain ja pyhitin illan lähinnä kotitöille. Tiistaina juoksin osan työmatkastani, samoin eilen. Tykkään hirmuisesti aamulenkeistä. Päivä jotenkin lähtee tosi virkistyneenä käyntiin pienen hikoilun jälkeen. Juoksureppu onkin osoittautunut todella käyttökelpoiseksi, eikä ole päässyt pölyttymään. Vaihtovaatteet huolehdin työpaikan pukuhuoneeseen jo edellisenä päivänä, joten juoksurepussa mukanani kulkevat lähinnä lompakko, kännykkä ja avaimet.
Eilinen aamulenkki sujui hyvin ja askel tuntui kevyeltä, johtuen varmaan osittain myös edessä häämöttävästä lomasta. Juoksin 8km:n taipaleeni nopeammin kuin koskaan ennen. Yleensä tavoitteenani ei ole juosta mitään enkkoja lenkeilläni, koska tykkään vaihdella reitteja ja juosta sen päivän tuntemuksien mukaan. Tuo työmatkareitti vaan on tullut taivallettua nyt niin monta kertaa, että matkaan menevä aika on hyvin tiedossa. Sen perusteella pystyn myös suunnittelemaan jatkoyhteyden perille kohteeseen. Yleensä aikaa on mennyt 50-52 minuuttia. Eilen vain 48. Nopein kilometri taittui aikaan 5:47:00. Tästä on hyvä jatkaa!
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti