Hiihtoa ja vähän rivakampaa menoa

Etelä-Suomessa koululaiset viettävät tällä viikolla hiihtolomaa. Oma lomani ei tällä kertaa tälle viikkoa onnistunut, mutta onneksi onnistuin kuitenkin järjestämään pidennetyn viikonlopun tämän viikon lopulle. Sitä jo kovasti odotellaan. Kuin tilauksesta hiihtolomia varten viime viikon aikana tännekin saatiin taas kunnollinen lumipeite. Ensimmäisen kerran kaivelin sukset varastosta viime viikon tiistaina, kun lapset halusivat lähteä lähiladulle hiihtämään. Myös viikonloppuna hiihdin molempina päivinä. Sunnuntain pitkiskin taipui tällä kertaa suksilla. Tällainen oli minun viime viikkoni treenien suhteen:

Maanantaina tein vain lyhyen palauttelulenkin edellisen viikon pitkiksen jälkeen. Hipsuttelin hiljakseen puolisen tuntia.

Tiistai-iltaan mahtui sekä lasten kanssa hiihtelyä että lyhyt juoksulenkki. Lapset hiihtivät omaan tahtiinsa, minä edestakaisin. Hiihdin siis aina pienen matkan eteenpäin, sitten takaisin lasten luokse. Näin sain vähän omaakin treeniä sekoitettua lasten kanssa ulkoiluun. Hiihtolenkin jälkeen vaihdoin vain monot nastalenkkareihin ja juoksin vielä pienen (n. 5km) lenkin. Sen jälkeen kuuma kaakao ja sauna kyllä maistuivat! Suksi luisti hyvin ja juoksukin kulki. Kiva talvinen arki-ilta.

Keskiviikko ja torstai olivat lepopäiviä. Lepo tulikin ihan tarpeeseen, kun takana oli monta treenipäivää, sisältäen myös sunnuntain pitkän lenkin.

Perjantaina tein vauhtikestävyyslenkin ja pikkuhiljaa nämä vauhdikkaammatkaan lenkit eivät tunnu (ihan niin) pahalta. Alkuun lämmittelin pari kilometriä juoksemalla leppoisasti. Sen jälkeen kiristin vauhtia ja pyrin pitämään vauhdin koko ajan alle 6min/km. Tällä kertaa vauhdin ylläpito onnistui jo suht koht kevyesti. Loppuun taas verryttelin reilun kilometrin verran. Lenkistä jäi todella luottavainen ja hyvä fiilis.

Lauantaina hiihdin ensimmäksen kunnollisen hiihtolenkin tälle talvelle. Keli oli hieman plussan puolella, joten valitsin suosiolla alle luistelusukset. Pidon kanssa kun tahtoo plussakelillä olla ongelmia. Tai jos pitää niin sitten ei luista, mutta eivät kyllä luistaneet luistelusuksetkaan uudella lumella, jota tuli taivaalta koko ajan lisää. Otin lenkin treenin kannalta; huonompi luisto, parempi hiki. Yhdeksän kilometriä painelin menemään.

Sunnuntaina oli perinteisesti pitkispäivä. Vaihtelun vuoksi tein tämän viikon pitkiksenkin hiihtämällä. Näistä muutamista lumisista päivistä on otettava kaikki ilo irti! Luisto oli yhtä huono kuin lauantainakin, mutta sitkeästi hiihdin 1,5 tuntia. Siinä ajassa ehtii yleensä huomattavasti enemmän, mutta nyt vain reilut 15km. Hiki oli kuitenkin taattu ja väitän, etteivät sykkeet ihan koko aikaa olleet pk-alueella tosi verkkaisesta tahdista huolimatta. Joku kanssahiihtäjä pani varmaan huonon luistoni merkille, kun huuteli, että "nanogripit sopii tälle kelille, seinäpito ja ok-luisto". No, eipä ollut minulla nanogrippejä, enkä taida näille muutamille hiihtolenkeille hankkiakaan, vaikka kieltämättä vähän houkuttelisi jotkin nollakelin vermeet. Minun hiihtovarusteeni kun ovat pakkaskelille sopivampia.

Sunnuntaisen hiihtolenkin jälkeen olikin jo melkoinen nälkä. Onneksi ruuaksi oli suunniteltu siht nopeasti valmistuvaa risottoa. Tällä kertaa laitoin joukkoon proteiiniksi kylmäsavulohta. Ehkä vähän suomalainen valinta italialaisen ruuan joukkoon, mutta hyvältä maistui. Myös muiden kuin huonoluistoisilla suksilla hiihtäneelle.