Maraton vaihtui lääkekuuriin

Huominen Kaarinan syysmaraton siirtyy osaltani ensi vuodelle. Hengitystieinfektioni ei ole ottanut talttuakseen, vaan eilen sain lääkäriltä lääkekuurin ja todistuksen, jolla osallistumisen voi siirtää ensi vuodelle. Kurjaa, mutta tällaista elämä on. Kunhan lääkekuuri loppuu, on aika miettiä, vieläkö tälle vuodelle suunnittelen johonkin muuhun juoksutapahtumaan osallistumista, vai siirtyvätkö ajatukset jo ensi keväälle. Eipä enempää tällä kertaa. Tsemppiä kaikille Kaarinaan meneville!

Nuuksiossa retkeilemässä ja flussan parantelua

Kaarinan syysmaratonille osallistuminen on vaakalaudalla! Tällä viikolla ylähengitysteihini on pesiytynyt pöpö ja hengittäminen on tuntunut hankalammalta kuin normaalisti. Astmaatikkona olen lisännyt lääkeannostusta annetun ohjeen mukaisesti, mutta ahdistava tunne ei ota talttuakseen. Olen antanut itselleni takarajaksi tiistain. Mikäli silloin olo ei tunnu täysin terveeltä, Kaarinan syysmaratonille en osallistu. Terveyden kanssa ei ole leikkimistä. Maraton on terveenäkin niin suuri rasitus, että puolikuntoisena en leikkiin ryhdy. Kisoja tulee jatkossakin.

Kuumetta ei ole ollut koko aikana ja hengenahdistusta ja käheää ääntä lukuunottamatta olo on tuntunut koko ajan terveeltä. Sen vuoksi uskalsin ehdottaa aamulla perheelle, että lähdetään retkeilemään Nuuksioon. Meille kaikille paikka oli ihan uusi. Retkeillyt olen lapsuudessa ja nuoruudessa omien vanhempieni kanssa päiväretkiä paljonkin, mutta Etelä-Suomen retkeilyalueet ovat jääneet vieraiksi. 

Nuuksioon suuntasimme tietenkin kaupan kautta, sillä retkellä täytyy olla makkaraa mukana! Termoskannullisen lämmintä kaakaota ja voileivät olin pakannut reppuun jo kotona. Sen jälkeen auton nokka kohti Espoota ja Haukkalampea.

Ensimmäisen shokin pohjoisemmilla luonnonsuojelu- tai retkeilyalueilla retkeillyt koki Haukkalammen parkkipaikalla. Autoja oli niin paljon, että paikkaa autolle sai etsimällä etsiä. Tässä vaiheessa maalaistytön oli tehtävä tietoinen asennemuutos, tämä reissu ei tulekaan olemaan sellainen, jolla nautitaan omassa rauhassa luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta. Näin meidät sieluni silmin kulkevan jonossa pitkin polkuja. Onneksi totuus ei onneksi ihan sellainenkaan ollut. Alkumatkasta väkeä oli paljon, mutta suurin osa ihmisistä jäi läheisille nuoriopaikoille, joten pääsimme kulkemaan sinisen reitin (n. 4km) aika pitkälti omassa rauhassamme. Reitin kierrettyämme kävelimme vielä takaisin nuotiopaikalle syömään eväät ja paistamaan makkarat. Kallioilla oli paljon ihmisiä nauttimassa raikkaasta, aurinkoisesta syyspäivästä, mutta hyvin me joukkoon makkaroinemme mahduimme. Sopu sijaa antaa.

Haukkalammen ympäristössä kiertää kolme erimittaista rengasreittiä, jotka siis alkavat ja päättyvät samaan pisteeseen. Punainen reitti (2km), sininen reitti (4km) ja keltainen reitti (7km). Kiersimme siis reiteistä keskimmäisen, koska lapset olivat mukana ja heille tämä retki oli ensimmäinen hieman jo pidempi metsäretki. Ajattelimme, että 7km voisi olla heille hieman liian pitkä. Etenkin, kun lähdimme reissuun sen kummemmin maastoon tai nuotiopaikkoihin etukäteen tutustumatta. 7km vaatii lasten kanssa jo kunnollisen tauon jossain puolen välin kieppeillä. Ehkä seuraavalla kerralla. Sininen reitti piti sisällään alkumatkalla hiekkapolkua, jota pääsee kulkemaan myös liikuntarajoitteiset tai vaikkapa vanhemmat lastenrattaiden kanssa. Loppureitti oli metsäpolkua ja välillä reitti kulki kallioisemmallakin alueella. Lasten iloksi reitillä oli myös parit portaat ja pari pientä pätkää pitkospuita. Aika monipuolinen reitti. Tietenkin ajatuksissa jo kävi, että joskus tuonne voisi lähteä jonkun kaverin kanssa polkujuoksemaan!

Näiden kuvien myötä toivottelen kaikille hyvää huomenna alkavaa uutta viikkoa ja oikein mukavia syysretkiä teillekin!

Urheilullista luettavaa

Pidän lukemisesta. Viime vuosina lukeminen on kuitenkin rajoittunut pääasiassa aamun sanomalehteen, yhteen naistenlehteen ja Juoksija-lehteen. Tämän lisäksi luen tietenkin blogeja. Treeniblogeja, lifestyleblogeja, käsityöblogeja ja satunnaisella otannalla melkeinpä mitä vaan blogeja. Hyviä suosituksia kivoista blogeista otetaan edelleen vastaan.

Tänä syksynä olen lukenut myös pitkästä aikaa säännöllisemmin kirjoja. Ja nyt, kun olen hurahtanut pahemman kerran juoksemiseen ja muuhun treenaamiseen, olen löytänyt itseni entistä useammin kirjaston urheiluaiheisesta hyllyvälistä. Juoksuoppaiden ja erilaisten treeniopaskirjojen lisäksi olen ehtinyt lukemaan pituushyppääjä Ringa Roposta kertovan kirjan ja molemmat nyrkkeilijä Eva Wahlströmin kirjat. Suosittelen lämpimästi niitä kaikkia!

Molemmat naiset ovat kovia taistelijoita. Kummankaan tie huipulle ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan molempien urheilu-ura on ollut katkolla loukkaantumisten tai sairastumisien takia. Molemmat ovat silti tehneet lähes ihmeen ja nousseet vaikeuksien kautta omissa lajeissaan maailman huipulle. Evan ensimmäinen kirja "Homma hanskassa", keskittyy hänen lapsuuteensa ja amatöörinyrkkeilyn aikaan ja jälkimmäinen "Rajoilla" ammattilaisnyrkkeilyn aikakauteen. Periksiantamattomia sitkeitä naisia molemmat, idoliainesta kenelle vaan.

Lukulistallani ovat urheilijoiden elämänkerroista ainakin Andre Agassin ja Teemu Selänteen elämänkerrat.

Lukemisen lisäksi viimeistely ensi viikon Kaarinan maratonille on alkanut. Sunnuntaina juoksin viimeisen pitkiksen (20 km) ja eilen kävin hierojalla jalkahieronnassa. Kylläpä tuli tarpeeseen! Jalat olivat todella jumiset, vaikka en sitä itse ollut tajunnutkaan... Nämä jäljellä olevat 1,5 viikkoa keskityn enemmän fiilistelemään kuin rasittamaan enää itseäni pidemmillä tai vauhdikkaammilla lenkeillä. Nyt työ on tehty.

Tämän kauden toisen päätavoitteen toiseksi viimeinen pitkis ja polkujuoksua

On kulunut kuukausi siitä, kun edellinen postaus on kirjoitettu. Tähän väliin on mahtunut niin syysflunssaa kuin pientä juoksukyllästymistäkin, mutta onneksi myös mahtavia kokonaisia treeniviikkoja. Syksyinen luonto on lumoavan kaunis ja houkuttelee liikkumaan.

Kauden toinen päätavoite, Kaarinan syysmaraton, lähenee. Olen nyt siis lopullisen päätökseni tehnyt ja mikäli kaikki on kolmen viikon päästä kunnossa, starttaan tämän juoksukauden toiselle täyspitkälle maratonille 24.10. Kaarinassa. Hauska Tukholman massatapahtuman jälkeen kokeilla, miltä tuntuu juoksu pienessä tapahtumassa. Äkkiä ajatellen ajan pitäisi parantua ihan sillä, että Kaarinassa tuskin tarvitsee mutkitella väkijoukossa yli kilometriä liikaa. Tukholmassa siis mutkittelin matkalla sen verran, että oman gps:n mukaan juoksin yli 43km. Mutta kuten kaikki maratonilla olleet tietävät, asia ei tietenkään ole noin yksinkertainen. Massatapahtumassa yleisöstä ja muista juoksijoista saa myös valtavasti voimaa.

Sunnuntaina koitti syksyn projektin toiseksi viimeinen pitkä lenkki. Viimeisen pitkän juoksen tällä viikolla, sitten aloitan palauttelut kohti h-hetkeä. Sunnuntaina sää suosi. Aurinko paistoi ja oli vielä suhteellisen lämmintäkin. Matkaan starttasin yhdentoista aikoihin aamupäivällä. Alkumatkalle rekrytoin lapsukaisen polkupyörineen kirittäjäksi ja sovimme myös mieheni kanssa, että hän ajaa saman lenkin jossakin vaiheessa vastakkaiseen suuntaan, jotta voisimme matkalla moikata ja hän voi vähän kuulostella minulta, miten matka taittuu. Mukaan varasin muutaman geelin ja vettä juoksuvyön pikkupulloihin. Matka taittui mukavasti ja hipsuttelin hiljakseen 24 kilometrin lenkin. Useimmiten valitsen etenkin pitkiksille alla olevan kuvan kaltaisia hiljaisia pikkuteitä, mutta tällä kertaa taitoin koko matkan pyöräteitä pitkin. Maratonkin kun tulee kovalla alustalla.

Tämän viikon aloitin lepopäivällä, mutta tiistai olikin kahden treenin päivä, kun aamu alkoi joogalla ja päättyi Sporttaillaan-blogin Hannan järjestämään yhteislenkkiin pitkin Espoon polkuja. Juoksimme pienellä porukalla leppoisasti noin 10 kilometrin lenkin. Lenkillä kyllä huomasi, että polkujuoksu vaatii omanlaistaan "tekniikkaa". Etenkin alussa tuntui, että olen lentämässä nenälleni vähän jokatoisella askeleella. Mutta kyllä se siitä! Lenkki meni mukavasti ja kivaa oli! Kiitos Hanna!

Keskiviikkona spurttailin lyhyen, mutta hitusen vauhdikkaamman lenkin ja tänään torstaina onkin taas voinut pitää ansaitun lepopäivän. Perjantaille on luvassa myös vähän vauhdikkaampaa menoa, lauantaille kuntosali ja sunnuntaina juoksen viimeisen pitkiksen ennen syysmaratonia. Vähiin käy taas kehittävät treenit ennen kuin lähtöviiva kutsuu. Hui! Alkaa jo taas jännittää!