Tämän kauden toisen päätavoitteen toiseksi viimeinen pitkis ja polkujuoksua

On kulunut kuukausi siitä, kun edellinen postaus on kirjoitettu. Tähän väliin on mahtunut niin syysflunssaa kuin pientä juoksukyllästymistäkin, mutta onneksi myös mahtavia kokonaisia treeniviikkoja. Syksyinen luonto on lumoavan kaunis ja houkuttelee liikkumaan.

Kauden toinen päätavoite, Kaarinan syysmaraton, lähenee. Olen nyt siis lopullisen päätökseni tehnyt ja mikäli kaikki on kolmen viikon päästä kunnossa, starttaan tämän juoksukauden toiselle täyspitkälle maratonille 24.10. Kaarinassa. Hauska Tukholman massatapahtuman jälkeen kokeilla, miltä tuntuu juoksu pienessä tapahtumassa. Äkkiä ajatellen ajan pitäisi parantua ihan sillä, että Kaarinassa tuskin tarvitsee mutkitella väkijoukossa yli kilometriä liikaa. Tukholmassa siis mutkittelin matkalla sen verran, että oman gps:n mukaan juoksin yli 43km. Mutta kuten kaikki maratonilla olleet tietävät, asia ei tietenkään ole noin yksinkertainen. Massatapahtumassa yleisöstä ja muista juoksijoista saa myös valtavasti voimaa.

Sunnuntaina koitti syksyn projektin toiseksi viimeinen pitkä lenkki. Viimeisen pitkän juoksen tällä viikolla, sitten aloitan palauttelut kohti h-hetkeä. Sunnuntaina sää suosi. Aurinko paistoi ja oli vielä suhteellisen lämmintäkin. Matkaan starttasin yhdentoista aikoihin aamupäivällä. Alkumatkalle rekrytoin lapsukaisen polkupyörineen kirittäjäksi ja sovimme myös mieheni kanssa, että hän ajaa saman lenkin jossakin vaiheessa vastakkaiseen suuntaan, jotta voisimme matkalla moikata ja hän voi vähän kuulostella minulta, miten matka taittuu. Mukaan varasin muutaman geelin ja vettä juoksuvyön pikkupulloihin. Matka taittui mukavasti ja hipsuttelin hiljakseen 24 kilometrin lenkin. Useimmiten valitsen etenkin pitkiksille alla olevan kuvan kaltaisia hiljaisia pikkuteitä, mutta tällä kertaa taitoin koko matkan pyöräteitä pitkin. Maratonkin kun tulee kovalla alustalla.

Tämän viikon aloitin lepopäivällä, mutta tiistai olikin kahden treenin päivä, kun aamu alkoi joogalla ja päättyi Sporttaillaan-blogin Hannan järjestämään yhteislenkkiin pitkin Espoon polkuja. Juoksimme pienellä porukalla leppoisasti noin 10 kilometrin lenkin. Lenkillä kyllä huomasi, että polkujuoksu vaatii omanlaistaan "tekniikkaa". Etenkin alussa tuntui, että olen lentämässä nenälleni vähän jokatoisella askeleella. Mutta kyllä se siitä! Lenkki meni mukavasti ja kivaa oli! Kiitos Hanna!

Keskiviikkona spurttailin lyhyen, mutta hitusen vauhdikkaamman lenkin ja tänään torstaina onkin taas voinut pitää ansaitun lepopäivän. Perjantaille on luvassa myös vähän vauhdikkaampaa menoa, lauantaille kuntosali ja sunnuntaina juoksen viimeisen pitkiksen ennen syysmaratonia. Vähiin käy taas kehittävät treenit ennen kuin lähtöviiva kutsuu. Hui! Alkaa jo taas jännittää!