Kaarinan syysmaratonille osallistuminen on vaakalaudalla! Tällä viikolla ylähengitysteihini on pesiytynyt pöpö ja hengittäminen on tuntunut hankalammalta kuin normaalisti. Astmaatikkona olen lisännyt lääkeannostusta annetun ohjeen mukaisesti, mutta ahdistava tunne ei ota talttuakseen. Olen antanut itselleni takarajaksi tiistain. Mikäli silloin olo ei tunnu täysin terveeltä, Kaarinan syysmaratonille en osallistu. Terveyden kanssa ei ole leikkimistä. Maraton on terveenäkin niin suuri rasitus, että puolikuntoisena en leikkiin ryhdy. Kisoja tulee jatkossakin.
Kuumetta ei ole ollut koko aikana ja hengenahdistusta ja käheää ääntä lukuunottamatta olo on tuntunut koko ajan terveeltä. Sen vuoksi uskalsin ehdottaa aamulla perheelle, että lähdetään retkeilemään Nuuksioon. Meille kaikille paikka oli ihan uusi. Retkeillyt olen lapsuudessa ja nuoruudessa omien vanhempieni kanssa päiväretkiä paljonkin, mutta Etelä-Suomen retkeilyalueet ovat jääneet vieraiksi.
Nuuksioon suuntasimme tietenkin kaupan kautta, sillä retkellä täytyy olla makkaraa mukana! Termoskannullisen lämmintä kaakaota ja voileivät olin pakannut reppuun jo kotona. Sen jälkeen auton nokka kohti Espoota ja Haukkalampea.
Ensimmäisen shokin pohjoisemmilla luonnonsuojelu- tai retkeilyalueilla retkeillyt koki Haukkalammen parkkipaikalla. Autoja oli niin paljon, että paikkaa autolle sai etsimällä etsiä. Tässä vaiheessa maalaistytön oli tehtävä tietoinen asennemuutos, tämä reissu ei tulekaan olemaan sellainen, jolla nautitaan omassa rauhassa luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta. Näin meidät sieluni silmin kulkevan jonossa pitkin polkuja. Onneksi totuus ei onneksi ihan sellainenkaan ollut. Alkumatkasta väkeä oli paljon, mutta suurin osa ihmisistä jäi läheisille nuoriopaikoille, joten pääsimme kulkemaan sinisen reitin (n. 4km) aika pitkälti omassa rauhassamme. Reitin kierrettyämme kävelimme vielä takaisin nuotiopaikalle syömään eväät ja paistamaan makkarat. Kallioilla oli paljon ihmisiä nauttimassa raikkaasta, aurinkoisesta syyspäivästä, mutta hyvin me joukkoon makkaroinemme mahduimme. Sopu sijaa antaa.
Haukkalammen ympäristössä kiertää kolme erimittaista rengasreittiä, jotka siis alkavat ja päättyvät samaan pisteeseen. Punainen reitti (2km), sininen reitti (4km) ja keltainen reitti (7km). Kiersimme siis reiteistä keskimmäisen, koska lapset olivat mukana ja heille tämä retki oli ensimmäinen hieman jo pidempi metsäretki. Ajattelimme, että 7km voisi olla heille hieman liian pitkä. Etenkin, kun lähdimme reissuun sen kummemmin maastoon tai nuotiopaikkoihin etukäteen tutustumatta. 7km vaatii lasten kanssa jo kunnollisen tauon jossain puolen välin kieppeillä. Ehkä seuraavalla kerralla. Sininen reitti piti sisällään alkumatkalla hiekkapolkua, jota pääsee kulkemaan myös liikuntarajoitteiset tai vaikkapa vanhemmat lastenrattaiden kanssa. Loppureitti oli metsäpolkua ja välillä reitti kulki kallioisemmallakin alueella. Lasten iloksi reitillä oli myös parit portaat ja pari pientä pätkää pitkospuita. Aika monipuolinen reitti. Tietenkin ajatuksissa jo kävi, että joskus tuonne voisi lähteä jonkun kaverin kanssa polkujuoksemaan!
Näiden kuvien myötä toivottelen kaikille hyvää huomenna alkavaa uutta viikkoa ja oikein mukavia syysretkiä teillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti