Ensimmäinen kelloa vastaan juostu kymppi

Olen juossut viimeisen 15 vuoden aikana useita puolimaratoneja ja pari maratonia. Nuorempana kellottelin maastojuoksuaikoja myös lyhyemmille matkoille, mutta en ole koskaan juossut kymppiä täysillä kelloa vastaan. Harjoitusohjelmaani olisi kuulunut ainakin yksi testikymppi jo tätä ennen, mutta olin juuri silloin kipeänä, joten testijuoksu jäi juoksematta. Pikkuisen tästä on myös tullut myös peikko. Entäs jos matka ei taitukaan alle tuntiin?!?

No, tiistaina oli testijuoksu Pirkkolassa, eikä minulla ollut yhtään hyvää (teko)syytä olla osallistumatta. Jalkojen lihakset ovat olleet jo jonkin aikaa tosi jumissa, mutta tiesin, ettei se juoksemista estä. Pari ensimmäistä kierrosta tuntuu tönköltä, sen jälkeen tuntuu jo paremmalta. Testi juostiin juoksuradalla. 25 kierrosta siis. Valmentaja lupasi kellottaa ajan, mutta jokainen huolehti kierrosten laskemisesta itse. Onneksi aika monesta urheilukellosta löytyy kierrosominaisuus, niin myös omasta Suunnostani. Täytyi vain muistaa painaa nappia jokaisella kierroksella. Olen jo aikaisemmissa kisajuoksuissa huomannut, että etenkin loppupäässä matkaa kaikenmoisten laskutoimitusten tekeminen hankaloituu. Niin myös jäljellä olevien kierrosten laskeminen. 15 kierroksen kohdalla ajattelin olevani puolivälissä matkaa ja mietin mielessäni, että tulipa lähdettyä liian kovaa, en millään jaksa enää toista viittätoista kierrosta. Onneksi jossain 22 kierroksen kohdalla älysin, että täytyykin juosta vain 25 kierrosta ja nyt voi aloittaa loppukirin. Maalissa olin ajassa 53.08. Olen tyytyväinen! Reilusti alle tunti, kuten puolimaratonajan perusteella ehkä toivoa sopii.

On muuten aika hurjaa, miten säät ovat Suomessa tänä keväänä vaihdelleet. Pari viikkoa sitten juoksimme Pirkkolassa räntäsateessa, joka vaihtui treenin edetessä silkaksi lumeksi. Testijuoksu tasan viikon päästä juostiin 16 asteen lämmössä! T-paita riitti hyvin. Alla kuva miltä näytti, kun juoksutreeneistä palasin. Kiva keli kesärenkailla...

Viime aikoina olen joutunut tekemään myös ostoksia. Tähän saakka minulla on ollut maantiepyörässä maastopolkimet ja niihin sopivat klossit ja kengät. Kengät olivat monipuolisemmat siinä vaiheessa, koska yleensä spinningsalien pyörissä on myös maastokengälle sopiva poljin. Nyt kuitenkin halusin hankkia oikeat maantiekengät ja -polkimet. Niillä saa paremman tuntuman polkimeen. Kenkien hankkiminen oli oma taiteenlajinsa. Mikä koko on oikea jne. Onneksi taisin osua valinnassani oikeaan ja muutaman lenkin perusteella voinen sanoa, että kengät ovat jaloilleni sopivat. Myös ulkonäkö miellyttää silmääni. Kiristyssysteemi sopi omalle jalalleni paremmin kuin tarrakiinnitys. Kapeassa jalassani tarrat tuntuvat aina jäävän liian löysälle. Tässä pyöritettävässä kiristyssysteemissä sitä ongelmaa ei ole.

Onneksi tällä viikolla säät ovat hieman lämmenneet ja olen vihdoin päässyt ulos pyöräni kanssa. Tämän päiväinen 51 kilometrinen oli tämän kevään pisin. Tämä lenkki kyllä nosti hieman luottamusta myös puolimatkan 90-kilometristä ajatellen. Hyvin on näköjään pyöräilykuntoakin onnistuttu kasvattamaan. Ihana auringonpaiste siivitti matkantekoa, vaikkei kovin lämmintä ollutkaan.

Edessä on HCR-viikko. Toivottavasti saan tulevan viikon aikana jalkojen jumeja hieman auottua sekä hierojan avustuksella, että omatoimisella lihashuollolla! HCR:llä tavataan!