Melkein 30 km:n lenkki ja mäkivetoja

Edellisessä postauksessani jo mainitsinkin, että kirjoittelen vielä erillisen postauksen elämäni pisimmästä lenkistä, joka oli samalla myös tämän maratonprojektin viimeinen tosi pitkä lenkki. Viikko sittenhän valittelin, että edellisellä pitkällä lenkillä tuntui raskaalta, eikä sen tankkaaminenkaan onnistunut. Olo oli suorastaan huono. Tanjuzgalta (Never say never -blogista) sain vinkin kokeilla GU-geelejä, josko ne sopisivat minulle paremmin. Kävinkin Kluuvin 4Runners -liikkeessä vartavasten niitä hakemassa, kun tavallisissa ruokakaupoissa en tuohon merkkiin ole törmännyt. Sunnuntaina pakkasin geelit taskuihin ja lähdimme ystäväni kanssa illansuussa taittamaan noin kolmetuntista lenkkiä. Varasin mukaani edellisestä kerrasta viisastuneena puoli litraa raikasta vettä ja juoksuvyön pikkupulloista puolet täytin taas urheilujuomalla, puolet vedellä.

Alkukilometreillä tuntui jälleen rankalta. Jalat tuntuivat tukkoisilta ja tunnelmat alkoivat muuttua jo epätoivoisiksi, eikö minusta olekaan tähän. Jatkoimme sinnikkäästi matkaa hissukseen eteenpäin ja vaihdoimme samalla menneen viikon kuulumiset. Kymmenen kilometrin kohdalla tajusin, että jalat eivät tunnukaan enää yhtä raskailta ja juoksu tuntuu kulkevan. Tällä kertaa reittimme oli yksi noin puollen maratonin mittainen lenkki. Viidentoista kilometrin kohdalla täytyi pitää puskapissatauko. Onkohan Tukholmassa tarpeeksi bajamajoja, tarvittavia puskia siellä ei ainakaan taida olla...

Geelit eivät nyt aiheuttaneet huonoa oloa ja juoksu kulki loppujen lopuksi ihan kivasti. Puolimaratonin verran juostuamme päätimme vielä jatkaa vajaan kympin lisälenkille. Loppujen lopuksi äitienpäivän lenkillemme tuli mittaa yli 29km ja saimme vielä kiristettyä tahtia viimeiselle kilometrille niin, että viimeinen kilometri oli lenkin nopein. Aikaa lenkillä vierähti 3,5 tuntia.

Olo on nyt huomattavasti luottavaisempi taas kuin viikko sitten. Geelejä meni lenkillä 4 ja päälle vajaa litra vettä ja kolmisen desiä urheilujuomaa. Vaikutti sopivalta setiltä ja vatsa ei mennyt sekaisin.

Tällä viikolla postiluukusta kolahti uusi Juoksija-lehti ja kuin tilauksesta siinä oli suuri geelitesti. Ihmettelin juoksulenkillämme, miten geeleistä voi miltei samantien saada kunnon boostin ja jalka nousee kevyemmin. Tuntui jopa vähän humalluttavalta. Luin tuosta geelitestistä, että geeleissäni oli kofeiinia. Ehkäpä se saa yhdessä jo suun limakalvoilta imeytyvän energian kanssa aikaan hetkellisen humalan tunteen. Tällä merkillä menen Tukholmaan, enää ei ole aikaa testata muita merkkejä

Tällä viikolla olen ehtinyt tehdä yhden kevyen hipsuttelulenkin alkuviikolla lähinnä palautteluksi ja helatorstaina tein mäkivetotreenin kaverin kanssa. Juoksimme 150m:n mittaisen loivan mäen 6 kertaa ylös ja palautellen takaisin mäen alle. Nostimme vauhtia tasaisesti jokaisella vedolla. Viimeinen mäki vedettiin täysillä! Kiva treeni! Lopuksi vielä kävelimme ja hölkkäilimme 5 km.

Tälle viikolle on vielä luvassa huominen kuntosali ja verryttelyksi juoksut salille ja kotiin ja sunnuntaille olen kaavaillut parituntista pitkistä. Se jää sitten viimeiseksi pidemmäksi lenkiksi ennen Tukholmaa. Ja kaksi tuntiahan ei tunnu kolmetuntisten lenkkien jälkeen enää miltään!

Hyvää viikonloppua!