Kesälomaliikuntaa

Olen ollut kesälaitumilla kohta kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko, juhannus mukaan lukien, tuli enemmänkin otettua levon ja rauhoittumisen kannalta. Kävin tekemässä yhden pidemmän kävelylenkin ja yhden juoksulenkin tällä ajalla. Viime viikon loppupuolella palailin liikunnan suhteen ruotuun ja sen jälkeen onkin tullut huhkittua sekä kuntosalilla että lenkkipolulla. Kävinpä maanantaina tekemässä kesän pisimmän juoksulenkinkin, reilut 11km. Hyvältä tuntui, joten pikkuhiljaa usko siihen, että keväällä vaivanneet rasitusvammat ovat taakse jäänyttä elämää, alkaa vihdoin tuntua todelliselta. Tästä on hyvä lähteä taas pidentämään lenkkejä entisestään. Aikaa tähän 11 kilometriin meni reilu tunti. Olenkin nyt fysioterapeutin ohjetta noudattaen pyrkinyt juoksemaan hieman vauhdikkaammin. Vauhdit 7min/km tai sen päälle alkavat olla sen verran hidasta lönkyttelyä, että juoksutekniikka alkaa minulla kärsiä. Nyt pyrin näillä hieman jo pidemmilläkin lenkeillä pitämään vauhdin 6min/km - 6.30min/km vauhdeissa. Ainakin tuo 11km kulki näillä vauhdeilla vielä ihan mukavasti. Aluksi olen ajatellut nyt kasvatella lenkin pituutta siten, että kävelen osan, juoksen osan. En todellakaan halua takareisijumitusta enää takaisin, se kun lopulta esti jo melkein kävelemisenkin, niin pahaksi sen keväällä sain.

Nyt kun juokseminen alkaa taas sujua ilman kipuja, mieleen alkaa hiipiä syksyn maratonit. Uskaltaisikohan sellaiseen osallistua ja jos uskaltaisi, niin mikä olisi sopivin vaihtoehto... Ainakin seuraavanlaisia juoksutapahtumia olisi syksyllä tarjolla:

• Hämeenlinnan kaupunkimaraton 2.8.2014 (http://hameenlinnankaupunkimaraton.sporttisaitti.com/)
• Helsinki City Maraton 16.8.2014 (http://www.helsinkicitymarathon.fi/etusivu)
• Tampere maraton 30.8.2014 (http://www.varalamaraton.net/)
• Kuopio maraton 6.9.2014 (http://www.kuopiomaraton.com/)
• Vantaan maraton 12.10.2014 (http://www.vantaanmaraton.net/) 

Luulen, että elokuun tapahtumat tulevat minulle liian aikaisin, joten ehkä ainoat todelliset vaihtoehdot olisivat syyskuun maraton Kuopiossa tai lokakuussa Vantaalla. Täytyy laittaa mietintämyssyyn!

Mainitsinkin jo, että lomalla on tullut käytyä myös kuntosalilla. Sali onkin näin kesällä oikein leppoisa ja mukavan viileä paikka. Vaikka eipä noita hellekelejä ole paljon ulkosallakaan ollut.... Yhtenä päivänä treenailin osan ajasta ihan yksikseni, tänäänkin salilla oli muita treenaajia vain kourallinen. Kiva, kun saa rauhassa tehdä ja mennä niille painoille tai kuntoilulaitteelle, mikä kulloinkin parhaalta tuntuu. Noudatatteko te muut muuten jotankin kuntosaliohjelmaa? Onko teillä joku ammattilaisen tekemä kuntosaliohjelma, vai jokin netistä etsitty? Itse olen tänne asti treenaillut kuntosalilla oman mieltymykseni mukaan, mutta välillä tulee mieleen, että käyttääköhän sitä saliaikansa näin fiksusti. Yleensä aloittelen saliharjoittelun vähintään 10 minuutin juoksulla juoksumatolla. Tänään juoksin 2 km ja aikaa tähän meni reilut 12 min. Sen jälkeen lämmittelin ylävartaloa keppiä pyörittelemällä. Sen jälkeen varsinainen salitreeni, loppuun vatsat ja selkälihakset.

Eilen vietin urheilusta totaalisen lepopäivän ja kävimme lasten kanssa Luonnontieteellisessä museossa (lisätietoja täältä). Olipa kiva paikka sekä lapsille että aikuisille! Muunmuassa tällaisia eläinten luurankoja siellä oli esillä:

Luonnontieteellisen museon lisäksi kävimme myös Linnanmäellä. Sää oli saiteinen, mutta sen ansiosta laitteisiin ei tarvinnut juurikaan jonotella. Sateisessa ja viileämmässä säässä on myös se etu, että kukaan ei narise jäätelöä ja limpparia koko reissua. Kenellekään ei tainnut tulla jäätelö edes mieleen. Mieluummin teki mieli jotain lämmintä syötävää ja juotavaa :) Linnanmäelle on kyllä tarkoitus mennä tänä kesänä vielä uudelleenkin vähän paremmalla säällä.

Nousevilla vauhdeilla

Ajattelin tässä postauksessani vähän avata liikuntafilosofiaani. Ulkopuolisista (varsinkin itse liikuntaa harrastamattomista) saattaa tuntua, että elämääni ei mahdu mitään muuta kuin liikunnan harrastamista. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kyllä mahtuu, eikä liikunta arvoasteikolla mitattuna ole edes ykkösenä. Esimerkiksi oma ja läheisten terveys sekä oma perhe menee kevyesti kaikkien liikuntasuoritusten edelle. Nämä tarkoittavat käytännössä sitä, että koskaan en halua uhrata terveyttäni esim. harjoittelemalla kipeänä. Enkä halua tietentahtoen aiheuttaa omilla liikuntaharrastuksillani myöskään urheilu- tai rasitusvammoja. Keväällä kun jalkoihin alkoi tulla rasituksen aiheuttamia kipuja, pyrin selvittämään rasitusvammoihin johtavia syitä ja niitä onkin etsitty yhdessä ammattitaitoisen fysioterapeutin kanssa. Myöskin juoksumäärät ovat nyt vähentyneet ja tilalle on tullut entistäkin enemmän myös kaikkea muuta liikuntaa ja fysioterapeutin laatimat jumpat.Tietenkään en nyt tarkoita sitäkään, etten uskaltaisi lähteä pitkille lenkeille tai innostua vähän hulluistakin ex-tempore -suorituksista, mutta pyrin aina pitämään jonkinlaisen järjen mukana. Voin innostua maratonista, mutta en lähtisi suorittamaan sitä treenaamatta ensin kunnolla. Hyvin harjoitelleena siitäkin suorituksesta selviää suuremmalla todennäköisyydellä kunnialla, kuin niin sanotusti kylmiltään.

Se, että oma perhe ja monesti myös sukulaiset ja ystävät, menevät liikunnan edelle, tarkoittaa sitä, että liikunnan takia en halua jättää perhettäni tai ystävyyssuhteitani hoitamatta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että myös lapset saavat harrastaa, kuljetan heitä harrastuksiin ja sovittelen omat lenkkini ja liikuntaharrastukseni näiden mukaan. Paljon hyödynnän odotteluaikoja omiin lenkkeihini. Ja taitaapa olla niin, että aika moni ystävistänikin elää samanmoista liikunnallista elämää, joten treffejä voi sopia myös lenkkipolulle. Kuulumisten vaihtamisen lomassa tulee sitten lenkkikin tehtyä ihan huomaamatta.

Samanlaista rentoa otetta koitan noudattaa myös ruokailujen suhteen. Haluan nauttia myös herkuista ja vähän epäterveellisemmistäkin asioista välillä. Kaikessa kohtuus on mottoni. Viljatuotteet olen joutunut jättämään ruokavaliostani pois viljatuotteiden aiheuttamien vatsavaivojen takia (tästä aiheesta voisinkin joskus tehdä ihan erillisen postauksen...), mutta muuten pyrin syömään pääasiassa terveellisesti, kuitenkin niin, että mikään ei kiellettyäkään. Syön paljon salaatteja, kasviksia/marjoja, mutta myös lihaa ja kalaa. Herkkujakin syön kohtuudella, samoin juon joskus viiniä tai muuta alkoholia. Vaikkeivät ne terveyden kannalta välttämättä hyväksi olekaan.

Ilmeisesti tämä arvojärjestys ainakin toistaiseksi toimii, sillä normaalille viikolle saan tälläkin menetelmällä ujutettua n. 7,5 - 10 tuntia liikuntaa. Eikä näihin määriin siis lasketa mukaan mitään normaalia hyötyliikuntaa, jota sitäkin kertyy päivittäin useampi kilmetri kävelyn muodossa. Tälle viikolle liikuntaa on kertynyt vähän vähemmän, mutta välissä onkin hyvä pitää vähän kevyempiä viikkoja, jotta elimistö pääsee välillä vähän paremmin palautumaan. Ei tämäkään viikko silti ihan sohvan pohjalla ole kulunut, sillä vapaa-ajan ohjelmaan on kuulunut esimerkiksi keilaamista. Ihan hauskaa puuhaa, vaikken sitä tässä tapauksessa harjoituspäiväkirjaani harjoituksena merkkaakaan. Lomassa tuli kuitenkin nautittua myös pari siideriä, joten en laskisi sitä liikuntasuoritukseksi :)

Sitten asiaan, ettei otsikko jää ihan irralliseksi asiayhteydestään. Eilen illalla olin ajatellut ensin ottaa ihan rennosti ja edelleen jatkaa rennolla linjalla, mutta sitten päätinkin tehdä pienen lenkin saunan lämpenemistä odotellessa. Koska minulla oli aikaa vain puoli tuntia, ajattelin ottaa tästä ajasta kaiken hyödyn irti. Päätin tehdä harjoituksen nousevilla vauhdeilla. Eli juoksin jokaisen kilometrin nopeammin kuin edellisen. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 6:44, toinen 6:33, kolmas 6:05 ja neljäs 5:33. Viimeiset puoli kilometriä juoksin sitten 4:30 -vauhdilla. Juokseminen tuntui todella hyvältä ja kevyeltä. Johtuen varmaankin viimepäivien liikuntalevosta. Tuli siis käytettyä aika todellakin tehokkaasti hyödyksi ja loppujen lopuksi aikaa meni vajaa puoli tuntia koko lenkkiin.

Tuo treenipäivän jälkeinen tunne

Viimepäivinä lämpöiset säät ovat taas hellineet ainakin meitä eteläsuomalaisia. Ihanaa! Lämpiminä aurinkoisina päivinä olen yleensä kiertänyt kuntosalit ja ryhmäliikuntatunnit kaukaa, mutta jo alkuviikosta olin päättänyt käydä vähintään kerran tekemässä lihaskuntoharjoituksen, joten lupaus oli lunastettava. Aurinkoisesta ja helteistä säästä huolimatta. Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen ja salille. Ja kokemus oli mitä onnistunein. Sali oli hyvin ilmastoitu, muita kuntoilijoita todella vähän, joten kaikille haluamilleen laitteille pääsi heti. Vertailukohtana mainittakoon tammikuu, jolloin kaikki uudenvuodenlupauksen tehneet valloittavat salit ja esimerkiksi kuntopyörää, juoksumattoa, traineria tai soutulaitetta joutuu usein, etenkin iltaisin ja viikonloppuisin, jonottelemaan. Otin siis todellakin ilon irti tästä tilanteesta ja treenitilasta!

Ostin pari päivää sitten lehtipisteestä uusimman Fit-lehden. Olen ostanut irtonumeron joskus aikaisemminkin ja yleensä olen pettynyt lehden sisältöön. Olen pitänyt lehteä vähän liian paljon naisille suunnattuna ulkonäkökeskeisenä hömppälehtenä. Tällä kertaa löysin kuitenkin sen hömpän välistä myös useamman kiinnostavan jutun. Yhdessä artikkelissa puhuttiin kuntosalilla treenaamisesta ja siitä, miten paljonkin kuntosalilla käyvät (ehkäpä osuu paremmin naisiin) lataavat liian vähän painoja tankoon tai kuntolaitteisiin, eikä toivottua kehitystä tapahdukaan. Jutussa neuvottiin tekemään niin, että ottaa esim. tavoitteeksi tehdä tietyllä painolla 12 toistoa. Jos saat toistot tehtyä teknisesti puhtaasti, lataa seuraavaan sarjaan muutama kilo lisää. Jos tällä tavalla ei saa kaikkia 12 toistoa tehtyä, viimeiseen sarjaan palataan alkuperäiseen. Siinä vaiheessa, kun painavammilla painoilla saa koko sarjan tehtyä, seuraavalla treenikerralla aloitetaan tästä painosa ja kokeillaan taas keskimmäisessä sarjassa painavampia painoja. Kuulostaa maallikosta järkevätä. Tätä ohjetta nyt eilen kuntosalilla kokeilin. Ja tänään sen huomaa lihaksissa ihanana väsymyksen tunteena :) Onnistunut treeni! Illalla kyllä tahtoi hieman tulla suonenvetoja, joten ilmeisesti olin juonut päivän aikana liian vähän. Salilla tai salin jälkeen olisi ehkä kannattanut napata jokin palautusjuoma tai urheilujuomaa. Tai ihan vaan vettä, jossa on hieman suolaa seassa. Oppia ikä kaikki, ehkäpä muistan tämänkin asian seuraavalla kerralla.

Tämän viikon aikana olen käynyt kuntosalin lisäksi myös kertaalleen tatamilla ja kerran juoksemassa reilun 6 kilometrin lenkin. Koitan edelleen lisätä viikottaisia juoksumääriä maltillisesti ja muistaa tehdä sivussa myös kaikkea muuta, ettei takareiden jumitukset palaisi riesoikseni. Nyt kaikki tuntuu hyvältä! Ihanaa, kun ei ole mitään rasitusvammaa riesana. Nyt teen kaikkeni, ettei niitä tulekaan! Tänään minulla on viikon toinen lepopäivä ja käytän sen kehonhuoltoon, eli menen hierojalle. Tänään onkin vähän pitempi hieronta varattuna, kokonaista 90 minuuttia.

Aurinkoista alkavaa viikonloppua ja mukavia treenejä kaikille!

Suomen säästä ja vähän muustakin

Kevään kunniaksi oli pakko vaihtaa vähän blogin taustaväriä. Jotenkin se harmaa oli niin synkeä, että oli pakko saada vähän kevään vehreää vihreyttä myös blogiin. Nyt on olo heti vähän kesäisempi. Kesästä saatiin luonnossakin nauttia oikein toden teolla viime viikon helteissä. Tapasin ystäväni lenkkitreffien merkeissä viime viikolla ja kävelimme koko illan Hietalahden suunnalla. Ai että Helsinki on hieno kesäkaupunki! Lenkin lomassa pysähdyimme kahville kahvila Regattaan. Kahvila on todella pieni, melkeinpä kutsuisin sitä kioskiksi. Terassialue on kuitenkin suuri ja leivonnaiset suussasulavia, joten Regattaan on kerran kesässä päästävä.

Viikonlopulle sattuivat tämän vuoden lämpimimmät päivät. Ja tietenkin minulle sattui toiselle näistä lämpimimmistä päivistä vyökoe. Tiesinpähän suorittaneeni kokeen, kun lopulta oma osuus oli ohi. Hiki virtasi, heikotti ja hapotti. Olo oli hikisen lisäksi helpottunut ja fiilis tietenkin kuin voittajalla, Sunnuntai meni vyökokeesta ja koetta edeltäneistä tiiviimmistä treenijaksoista toipuessa ja auringosta nauttiessa.

Tällä viikolla onkin sitten saatu lenkkeillä vähän toisenmoisissa keleissä. Näin ne säät vaihtelevat Suomessa kesälläkin. Maanantaina oli vielä 25 lämmintä, tiistaiaamuun herättiinkin sitten 8 asteen lämpötilassa. Meinasi kylmä tulla työmatkalla, vaikka olevinaan sään mukainen varustus olikin päällä. Lenkeilläkin on välillä saanut vähän sadekuuroa niskaan.

Keskiviikkona päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kävin juoksemassa ennen töihin lähtöä. Kello soi klo 6.45, kuppi kahvia ja vähän jogurttia naamariin ja ei kun menoksi. En sentään hölkkäillyt neljää kilometriä enempää, mutta olo oli jälleen kuin voittajalla koko loppupäivän. Olo oli energinen ja pirteä koko päivän. Ainoa ongelma, että nälkä tuli huomattavasti aikaisemmin normaaliin aamupäivään verrattuna. Varsinkin alkukesällä ja etenkin vähän sateisena aamuna luonnon tuoksut ovat huumaavia, ilma hapekasta ja askelkin kevyemmän tuntuinen. En lähellekään niin paljoa nauti helteellä ja auringon paahteessa juoksemisesta, vaikka muuten lämmöstä ja auringosta tykkäänkin. Sää saisi aina viiletä minun lenkin ajaksi. Sen jälkeen saakin sitten taas paistaa täydeltä terältä.

Jaloille kuuluu tällä hetkellä hyvää. Olen vielä toistaiseksi koittanut pitää juoksulenkkien pituudet maltillisina, mikä tässä minun tapauksessani tarkoittaa alle 10 kilemterin mittaisia juoksulenkkejä. Nyt olenkin saanut pidettyä sekä nilkan kivut että jumittelevan takareiden oireet poissa. Fysioterapeutin jumppaohjeita olen yrittänyt noudattaa mahdollisimman tunnollisesti myös. Jospa sitä kohta uskaltaisi taas alkaa kasvattaa lenkin pituuttakin. Olen nyt kuitenkin päättänyt ottaa tarpeeksi rauhallisesti ja tehdä pitemmät lenkit vaikka pyöräilyn ja juoksun yhteislenkkeinä. Ensin vaikka reilu tunti pyöräilyä, perään 30 minuuttia juoksua.

Mukavaa huomista päättäjäispäivää kaikille koulunsa päättäville ja muille kesälomansa aloittaville koululaisille!

Takana hyvä treeniviikko

Kuten otsikko sanookin, takana on hyvä treeniviikko ja edessä varmasti samanlainen, mikäli minulta kysytään. Parit treenit kamppailulajin puitteissa tatamilla, pari kuuden kilometrin juoksulenkkiä (jee!), pitkä pyörälenkki ja viikonlopun päätteeksi vielä reipas kävelylenkki, kun kerrankin sain lenkkiseuraa.

Kuten olen aikaisemmin jo sanonutkin, nyt keväällä minulle on iskenyt kova maantie- tai cychlocross -pyöräkuume. Kuumetta nostaakseni ja pyörän hankintaa paremmin perustellakseni, olen nyt pyrkinyt pyöräilemään edellisvuosia enemmän. Lauantai-iltana otin taas pyörää sarvista ja kävin tekemässä vajaan parin tunnin pyörälenkin (38 km). Keskivauhtia vähän hiljensi se, että paikoitellen en ihan tiennyt, missä olen ja olenko varmasti menossa oikeaa tietä oikeaan suuntaan.  Ajoittaisesta suunnattomuudesta huolimatta yhdellä sanalla sanoen, ihanaa! Harmi, että en tajunnut ottaa reitiltä yhtään valokuvaa. On sen verran uutta tämä bloggailu, että tahtoo jäädä kuvat vielä ottamatta. Pyörässäni on kaksipuoleiset polkimet, eli toisella puolella lukko, toisella puolella tavallinen poljin. Minusta tuntuu, että pyöräilytekniikkani ei ole ihan kunnossa, vaikka lukkopolkimia käyttäisinkin. Tuntuu edelleen, että työnteko on polkemista eikä pyörittämistä, niin kuin pitäisi. Lisäksi luulen, että yritän ajaa koko ajan liian suurilla vaihteilla, jolloin ajamisesta tulee puristamista. Yritin lenkilläni kiinnittää huomiota enemmän tekniikkaan. Pienempiä vaihteita ja kunnollinen pyöritys polkimilla. Yllättävän vaikeaa :)

Kävin viikolla myös alaraaja-analyysissä. Pääsin kävelemään ja juoksemaan juoksumatolle. Suoritukseni videoitiin ja pääsin myös itse näkemään tekniikkani. Syy siihen, miksi jaloissa on ollut ongelmia, taisi nyt löytyä. Tekniikassani on paljon hyvää, mutta myös puutteita. Pahin ongelma on, että ikäänkuin pyöräytän jalkateräni ulkokautta joka askeleella. Tämä pyöräytys näkyy jo kävelyssä, korostuen juoksussa. Ilmeisesti tämä johtuu sekä nilkan että lonkankoukistajan heikkoudesta. Lisää jumpaa ja lihasten vahvistamista siis tiedossa! Nyt alkuun sain ohjeeksi tehdä yhdistettyjä kävely-juoksulenkkejä siten, että kävelen kansi minuuttia ja senjälkeen juoksen minuutin ja lenkki loppuun näitä toistaen. Välissä olevat juoksupätkät sitten hölkkää kovempaa, koska hieman kovemmassa juoksussa tekniikka on automaattisesti parempi.

Tällä viikolla treenit painottunevat tatamin puolelle, sillä lauantaina on edessä vyökoe. Kummasti nuo kokeet tahtoo etukäteen vähän jännittää ja ahdistaakin. Adrenaliiniboosti kokeen aikana tsemppaa kyllä vaaditut tekniikat viimeiseen iskuunsa. Toivottavasti näin tälläkin kertaa ja lauantaina voin hymyillä yhtä astetta korkeamman vyön kanssa kilpaa :) Aurinkoista ja lämmintä alkuviikkoa!

Lukuvinkkejä sateiseen viikonloppuun

Edellisessä postauksessani kerroin pyörähaaveestani. Kuin tilauksesta uusin Juoksija-lehti kirjoittaa samasta aiheesta artikkelissaan "Pyöräilystä voimaa ja vaihtelevuutta juoksuharjoitteluun". Todella hyvä juttu, kannattaa lukea, jos on mahdollisuus saada Juoksija-lehti jostain käsiin. Artikkelin yhteydessä kerrotaan kaksi esimerkkiä onnistuneesta pyräilyn ja juoksun yhdistämisestä. Vaikka juoksumäärät ovat vähentyneet ja osa lenkeistä on korvattu pyörälyllä, juoksuvauhdit eivät ole hiljentyneet, pikemminkin päin vastoin. Ei kai tässä sitten itselläkään auta muu kuin alkaa säästämään uutta pyörää varten... Korjailin esitäytettyä veroilmoitusta ainakin eilen sen verran, että jospa verottaja muistaisi mukavalla pikku palautuksella joulukuun alussa. Siitä voisi saada mukavan pesämunan uutta pyörää varten, jos tämän kesän jaksaisi kuntoilla vielä vanhalla pyörällä. Painavammalla pyörällä luulisi ainakin kunnon kasvavan.

Eilen juoksin pitkästä aikaa. Totaalista juoksutaukoa on ollut nyt kolme-neljä viikkoa. Eilen päätin juosta kuntosalille. Samalla tuli tehtyä alkulämmittely ja salilla pääsin heti tositoimiin. Juoksu kulki mukavasti. Takareidessä ei ollut enää minkäänlaisia tuntemuksia, nilkassa jotain tuntemuksia oli, mutta nekään eivät lenkkiä häirinneet. Juoksua salille kertyi 4 km, joten mistään sen kummemmasta saavutuksesta ei vielä ollut kysymys, mutta olen iloinen! Sateisesta säästä huolimatta olen päättänyt tänään tehdä vähintään saman mittaisen lenkin. Tästä se juokseminen taas lähtee!

Eilen kävin myös hakemassa kirjastosta pari varaamaani kirjaa. Toinen on Tiina Bomanin, Antti Hagvistin ja Kalle Kotirannan kirjoittama kirja "Triathlon: Voita itsesi" ja toinen Kirsi Valastin ja Timo Vuorenmaan kirjoittama "Lentoa juoksuun. Harjoittele oikein, kehity ja nauti!". Jälkimmäiseen kirjaan en ole vielä ehtinyt tutustua tarkemmin, mutta triathlon-kirja vaikuttaa todella hyvältä. Ehdin lukea eilen kirjasta Antti Hagvistin triathlontarinan ja sanoisin, että kirja kannattaa lukea jo pelkästään tämän tarinan takia. Hän on sairastanut kaksi kertaa leukemian, toipunut molemmista tuskallisen taistelun jälkeen ja palannut urheilun pariin. Kirjassa oman triathlontarinansta kertovat Antti Hagvistin lisäksi myös Baba Lybeck, Tiina Boman, Lasse Seppänen, Sami Inkinen, Alexander Stubb, Arja Lemmettylä ja Tom Söderdahl. Näihin triathlontarinoihin en vielä ole ehtinyt, joten en tiedä millaisia tarinoita heillä on kerrottavanaan.

Liikunnallisen elämäntavan vuoksi kanssaihmiset joskus ihmettelevät mistä työssäkäyvä äiti löytää aikansa harjoittelulle. Omalla kohdallani liikuntaa tulee viikkoa kohden yleensä jotain kuuden ja kymmenen tunnin väliltä. Mitään mahdottomiahan nuo määrät eivät ole, joten suunnittelulla ja sompailulla aika liikunnalle on aina löytynyt. Yksi syy siihen, miksi juokseminen on seurannut matkassani pisimpään muiden lajien vaihdellessa, johtuu osittain siitä, että tunnin juoksulenkki vie oikeasti aikaa tunnin. Siirtymiin ei mene aikaa. Silti tulee välillä podettua huonoa omaatuntoa siitä, ehtiikö lasten kanssa olla tarpeeksi. Mieheni osalta en koe huonoa omaatuntoa, sillä hän elää kanssani samanlaista liikunnallista elämää ja ymmärtää takuulla. Veikkaan kyllä, että eiköhän aika moni liikkumaton vanhempi istu sen saman ajan kuin itse vietän lenkillä tai muissa liikunnallisissa harrastuksissa, vaikkapa tietokoneen tai television äärellä olemalla vain fyysisesti läsnä. Luulen, että liikuntaan käyttämäni aika on ennemminkin pois juuri näiltä kahdelta osa-alueelta. Se, miksi otin tämän aiheen esille, johtuu siitä, että Sporttaillaan-blogin Hanna otti tämän syyllisyys- tai "olenko nyt itsekäs" -aiheen esille omassa blogissaan. Käykääpä lukemassa sekin.

Tässä yhteydessä toivotan kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää! Meillä äitienpäivän juhlintaan otettiin varaslähtö jo eilen mansikkarahkakakulla.

Kevään tuoksua ilmassa

Kevättä on ilmeisesti ilmassa monellakin tapaa. Kuulostaa varmasti hassulta, mutta monesti keväällä itselleni käy niin, että juoksemisen sijasta pyöräily alkaa kiinnostaa enemmän. Viikonloppuna kävin jälleen pyöräilemässä. Aurinko paistoi lämpimän näköisesti pyöräilykamppeita pukiessani. Ensimmäiset viisi kilometriä sainkin polkea aurinkoisessa säässä, mutta sitten huomasin juuri puöräilysuunnassa mustia pilviä. Päätin kuitenkin jatkaa lenkkiä suunnittelemaani suuntaan. Tasan lenkin puolivälissä taivaalta alkoi tulla vähän räntää ja rakeita. Hetken päästä samaa tavaraa tiputteli taivaalta ihan kunnolla. Tietenkään minulla ei ollut päällä mitään vettä pitävää, koska lähtiessä paistoi aurinko! Vaikka sade ei kestänytkään kauaa, ehti se kastella pyöräilijän sen verran läpikotaisin, että kotona ensimmäinen asia oli laittaa sauna lämpenemään. Heti kolmantena asiana kuivien vaatteiden pukemisen jälkeen oli saatava lämmin kuppi kaakaota.

Jo monena kesänä olen haaveillut vähän paremmasta pyörästä, siis sellaisesta, jossa on kapeammat renkaat ja jolla pääsisi ihan oikeasti vähän lujempaa. Tänä keväänä polkupyöräkuume on noussut jo sen verran pahaksi, että olen käynyt pyöräliikkeissä niinsanotusti potkimassa renkaita. Sen verran haave on selkiytynyt, että ehkäpä minulle sopiva pyörä olisi joko cyclocross- tai maantiepyörä. Tällä hetkellä vaakakuppi on kallellaan ensiksi mainitun suuntaan ihan vaan sen takia, että siihen pyörään saa tarvittaessa ainakin lokasuojat. Myös tavarateline voisi joskus olla tarpeellinen. Lisäksi netissä on tullut surffailtua ja kuolailtua  ihan kiitettävästi erilaisia pyöräsivustoja, vaikka luulenkin, etten uskalla pyörää tilata, vaan mikäli ostopäätös syntyy, kaupat tehdään ihan oikeassa liikkeessä asiantuntevan myyjän kanssa.

Koskaan en ole maantiepyörää tms. päässyt edes kokeilemaan. Tiedä sitten saako sillä vaan tapaturmia aikaiseksi... Vauhtia ja vaatallisia tilanteita. On ilmeisesti jonakin päivänä lähdettävä uudelleen pyöräliikkeisiin ja uskaltauduttava kokeilemaan molempia pyörälaatuja.