Minun päiväni

Candy on the Run -blogin Karoliina heitti ilmoille kysymyksen, miltä meidän muiden bloggaajien arki näyttää, postauksessaan "A day in a life". Päätinpä minäkin ottaa härkää sarvista ja kertoa omasta päivästäni. Oma päiväni ei kyllä kuvaa arkeani vaan viikonloppuani ja kerron millainen päiväni eilinen lauantaipäivä oli.

7:45 Ei enää nukuta. Totean, että ihan sama vaikka nousta ylös ja laittaa perheelle aamupalaa. Kahvinkeitin porisemaan, puurokattila hellalle ja Hesari postilaatikosta. Näin se lauantaipäivä lähtee mukavasti liikkeelle.

8:30 Tiskikoneen tyhjennystä ja täyttämistä. Pyykkikone päälle.

09:00 Lauantaina on aikaa myös vapaaehtoishommille. Otan tehtäväkseni selvittää erilaisia rahankeräystapoja jälkikasvun luokkaretkirahaston kartuttamiseksi. Lähetän muille vanhemmille viestiä edellisessä kokouksessa sovituista asioista ja heitän ilmoille ehdotukseni, miten rahaa voitaisiin kerätä.

11:00 Pari tuntia on mennyt siivillä. Päätetään lähteä tässä vaiheessa päivää ruokaostoksille. Ennen sitä on kuitenkin syytä haukata jotain. Etsitään jääkaapista kaikki loppuviikon tähteet ja lämmitellään niistä kaikille syötävää. Minun lautasellani on perunasoselaatikkoa.

11:30 Pyykit koneesta kuivumaan ja kauppaan. Kaupassa on näin lauantaina tietenkin myös muutama muu ruokaostosten tekijä. Selvitään kuitenkin hengissä kauppareissustakin. Vertaillaan samalla myös jälkikasvun luistimien ja muiden jääkiekkovarusteiden hintoja. Alkaa hirvittää hinnat...

12:30 Kaupasta kotiin. Ruokaostokset jääkaappiin ja kahvinkeitin porisemaan. Kahvin kanssa nautiskelen vähän suklaaherkkua.

13:30 Lähdetään isännän kanssa kuntosalille.

13:50 - 15:00 Salilla

15:15 Lapset matkaan ja lisää urheilukauppoja kiertämään jääkiekkovarusteiden perässä. Sataset vilisevät kassalla, mutta nyt on hankittuna kypärät, kaulasuojat ja luistimet. Onneksi ainakin nämä pienimmät saavat muut pelivarusteet ilmeisesti seuralta lainaan, ainakaan muita varusteita ei pyydetty alkuvaiheessa hankkimaan. Itselleni ostin pari paria juoksusukkia ja muutaman tarjouksessa olleen proteiinipatukan maisteltavaksi.

17:00 Urheilukauppakierrokselta kotiin. Toisten keskittyessä päivällisen valmistamiseen, otan imurin käteeni ja imuroin. Lisää pyykkejä koneeseen ja pyyhkäisen myös pahimmat pölypallerot tasoilta.

18:00 Ruoka. Lihapullia ja perunoita, lisänä tietysti salaattia.

18:30 Tiskit koneeseen ja pyykit kuivumaan.

18:45 Maajussille morsian. Hetki rentoutumista torstai-iltana tulleen jakson seurassa. Ihan yksin.

19:45 Sauna päälle ja lenkkivermeet niskaan. Käyn saunaa odotellessani hölkyttelemässä pienen lenkin.

20:30 Saunaan

21:00 Jälkikasvulle iltapalaa

21:20 Television töllötystä, mm Uutisvuoto

22:30 Vähän iltapalaa ja sänkyyn lukemaan lehteä.

23:00 Nukkumatti saapui.

Siinäpä minun lauantaipäiväni. Tänään sunnuntaina meno ei ole ollut yhtä hektistä. Aamupäivällä kävin hölköttelemässä 16 kilometrin lenkin. Muuten olen vain lataillut akkuja seuraavaa arkiviikkoa varten.

Statistiikkaa tältä vuodelta

Syysflunssa. Se iski eilen. Ehdin sitä jo vähän aavistellakin, että sellainen saattaisi olla tulollaan, sen verran ympärilläni on viime aikoina ollut pärskiviä ihmisiä. Tuntuu, että joka toinen on juuri syysflunssasta toipumassa tai siihen sairastumassa. Olen viettänyt tämän päivän lähinnä peiton alla lämmintä teetä hörppien ja television hömppäohjelmia katsellen. Onneksi nykyään on yleareenat ja ruudut olemassa, joista voi kuukaudenkin takaisia katselematta jääneitä ohjelmia katsella. Sairastuneen pelastus. Treenien väliin jäämisestä en jaksa stressata, jotenkin tuntuu, että pieni liikuntatauko tähän väliin tekee vaan ihan hyvää. Kunhan vaan treenitaukko ei veny liian pitkäksi. Näitä flunssia vaan tahtoo tulla ja mennä, ei jaksa stressata niistä, kunhan nyt saisin pidettyä muuten maltin matkassa, eikä tielleni tulisi mitään rasitusvammoja. Niistä toipuminen vie yleensä tavallista flunssaa enemmän aikaa.

Olen käyttänyt flunssapäivää hyväkseni myös alkuvuoden treenien yhteenvedon tekemiseen. Ihan kuin meillä olisi "Never say never" -blogin Tanjuzgan kanssa jokin telepaattinen yhteys, kun iltapäivällä, hyvän matkaa jo omaa yhteenvetoani tehtyäni, huomasin myös hänen kirjoittaneen tänään postauksessaan alkuvuoden treenimääristä ja juostuista kilometreistä. Minä en käytä heijaheijaa enkä muita nettipalveluita treenien kirjaamiseen, vaan kirjaan lenkit ylös paperiseen harjoituspäiväkirjaan. Siitä aina aika-ajoin siirrän harjoitukset tietokoneelle excel-muotoiseen harjoituspäiväkirjaan.

Harjoituspäiväkirjasta huomaa, missä vaiheessa jalat alkoivat temppuilemaan. Tähän saakka olen juossut tänä vuonna 474,3 km jakaantuen eri kuukausille seuraavasti:

• Tammikuu 63,56 km
• Helmikuu 84,21 km
• Maaliskuu 123,3 km
• Huhtikuu 10 km (!!)
• Toukokuu 28,5 km
• Kesäkuu 30,1 km
• Heinäkuu 56,15 km
• Elokuu 78,75 km

 Yhteensä kaikenlaista liikuntaa (poislukien työmatkakävelyt ja pyöräilyt ellei se samalla ole ollut kunnon treeni) on tänä vuonna kertynyt 169 tuntia 14 minuuttia. Tähän aikaan mahtuu treenit tatamilla, kuntosalilla, pyörän selässä ja muutamissa jumpissa. Myös erikseen tehdyt kävelylenkit on laskettu tähän määrään mukaan.Tämä aika jakaantuu eri kuukausille seuraavasti:

• Tammikuu 25 h 24 min
• Helmikuu 24 h 36 min
• Maaliskuu 25 h 18 min
• Huhtikuu 13 h 25 min
• Toukokuu 26 h 42 min
• Kesäkuu 15 h 7 min
• Heinäkuu 14 h 5 min
• Elokuu 24 h 37 min

Eniten treenejä on siis kertynyt toukokuulle, huhtikuu (jalkavammat) ja kesälomakuukaudet (hyi laiskimusta) ovat treenimääriltään huonoimmat. Pyöräilykilometrejä tälle vuodelle on kertynyt tähän mennessä 550.

Minusta tuntuu, että vaikka juoksukilometrit ovatkin tälle vuodelle suhteellisen vaatimattomat, on tästä tilanteesta ihan hyvä jatkaa eteenpäin. Ehkäpä näillä treenituntimäärillä pohjakunto on jo jonkinlainen.

Hymy korvissa

Aika lentää kuin siivillä. Viimeinen viikko elokuuta on menossa ja ainakin säiden puolesta tuntuu aivan siltä, että syksykin on saapunut tai ainakin kolkuttelee jo ihan ovella. Treenailut ovat sujuneet ihan mallikkaasti,  vaikka viikonlopuille onkin ollut kalenterissa ihan muuta äksöniä. Marjojen poiminnasta ja mehustuksesta kestittäviin vierailijoihin.

Alla vähän fiilistelykuvaa talven varalle säilötyistä herukkamehuista:

Menneen parin viikon aikana olen käynyt molemmilla viikoilla juoksemassa kolme kertaa, muutaman kerran pyöräilemässä ja myös tatamilla kamppailemassa. Juoksulenkit eivät olleet treenimielessä parhaalla mahdollisella tavalla suunniteltuja, sillä viikkoon mahtui yksi lyhyt, vain 4 kilometrin, pikäpyrähdys (ajattelin ajan puutteessa, että parempi lyhytkin pyrähdys kuin ei lenkkiä ollenkaan ja kaksi minun mittakaavassani keskipitkää kevyttä lenkkiä. Toinen pituudeltaan 9 km, toinen 12 km. Näin siksi, että onnistuin saamaan samalla viikolla kaksi kertaa juoksuseuraa.

Eilen korjasin hieman jo viime viikon "puuttelliseksi" jääneitä juoksutreenejä juoksemalla reippaalla temmolla 9 kilometrin lenkin. Nokkelimmat heti huomaa, että samat kilometrimäärät lenkkiä kohden tuppaavat minulla toistumaan. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että minulla on muutama vakiolenkki, mitä kiertelen. Yksi on mitaltaan 6 km, toinen 9 km, kolmas 12km ja neljäs 15 km. Tästä 9 km:n lenkistä on muodostunut nyt lemppari. Saan juostua tämän 9 km niin, että valtaosa matkasta on hiekkatietä. Aikamoista luksusta täällä betoniviidakossa. Tuolla lenkillä tuntuu aivan siltä, kuin juoksisi maalla. Ympärillä on viljapeltoja ja metsää. Siellä sielu ja mieli lepää ihan todella.

Sitten aiheeseen nimeltä pyöräily. Kirjoitin jo keväällä blogissanikin, miten suoraan sanottuna kuolailen kunnollisen cyclocrross tai maantiepyörän perään. Lopulta pyöräkuume kasvoi niin suureksi, että siihen ei auttanut enää muu lääke kuin astelu polkupyöräliikkeeseen. Lopullinen valinta oli lopulta pyöräilyä harrastavia konsultoituani maantiepyörä. Odottavan aika tuntui todella pitkältä, kun pyörää joutui odottelemaan tilauksesta vielä parisen viikkoa. Nyt pyöräkuumeeni on kuitenkin taltutettu ja ensimmäiset maantiepyörälenkit tehty. Tunnen päässeeni nyt tutustumaan ihan uuteen lajiin. Pyörän kanssa sinuiksi pääseminen vaatii hieman vielä lisää treeniä, mutta eron etenkin ylämäkivauhdeissa on huomannut heti ensimmäisestä lenkistä lähtien. Hauskinta on ollut huomata, että monet vastaantulevat maantiepyöräilijät tervehtivät. Kiva tapa sanoisin. Pyörä(ily)huumasta johtuen hymy on ollut viimeaikoina erityisen leveä, suorastaan korviin saakka.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, mainitsen vielä, että kävin taas oman jo tutuksi tulleen fysioterapeuttini luona. Tällä kertaa keskityttiin lantion tukeen. Sain taas seuraavaksi neljäksi-viideksi viikoksi kotitreeniohjeet. Olen siis viime keväästä saakka käynyt säännöllisesti fysioterapeutin luona. Juoksutekniikastani löytyi virhe, jota ollaan nyt pyritty korjaamaan kehittämällä ja treenamalla oikeita lihaksia. Pyritään siihen, että askel rullaisi aina ukkovarpaan nivelen yli, eikä polvi pääsisi
mvääntymään sisään päin. Kesän aika on treenattu niin lonkankoukistajia kuin syviä pakaralihaksiakin. Nyt siirryttiin lantion alueen treenaamiseen.

Suolalla ja vedellä

Taas on uusi viikko jo hyvää vauhtia menossa, mutta edellinenkin liikuntaviikkoni on raportoimatta. Viimekin viikko oli mukavan monipuolinen liikunnan suhteen, eli uin, pyöräilin ja juoksin. Lajikirjosta voikin ehkä päätellä, mihin suuntaan tämä harrastus on viemässä, mutta katsotaan noita juttuja sitten tarkemmin lähempänä ensi kesää.

Kävin tosiaan jälleen viime viikolla uimahallissa uiskentelemassa. Tällä kertaa uin 1500 m. Olen ajatellut ensi kesää varten käydä uimassa noin kerran viikkoon ja jospa saisin uintimäärän kasvatettua 2000 metriin per kerta. Tarvitsisin ehkä myös jonkinlaisen tekniikkakurssin talven aikana. Viikkoon mahtui myös pari pyöräilylenkkiä. Ensimmäinen oli pituudeltaan 24 km, toinen 31,5 km.

Viikon liikunnallisena  kohokohtana pidän kuitenkin viikonlopun pitkää juoksulenkkiä. Juoksin jälleen 15 km, mutta lenkin aikana ja lenkin jälkeen tuntui tosi hyvältä. Tuntui siltä, että olisin hyvin jalsanut vielä lisää. Mutta kuten aikaisemminkin olen todennut, nyt otetaan maltilla. Kasvakoon nälkä samalla. Olen kokeillut lenkeillä eri merkkisiä urheilujuomia, sokeroitua mehua, geelejä ja välillä juoksen ihan vaan veden voimalla. Nyt kokeilin ensimmäistä kertaa suolavettä. Suolahan auttaa ilmeisesti ihan tutkitustikin esim. kramppeihin ja auttaa nesteen imeytymisessä. Kärsin todella helposti suonenvedoista sekä lenkin aikana että lenkin jälkeen, enkä esimerkiksi magnesiumista ole saanut toivottua helpotusta. Päätin siis kokeilla suolavettä. Sirottelin juomapulloon merisuolakiteitä joukkoon. Mukana kulki lenkillä yksi 1, 5 dl:n purkki tällaista juomaa ja kolme samankokoista pulloa ihan puhdasta vettä. Tuntui tosi hyvältä! Sopii varmasti ainakin tällaisille hellepitkiksille. Kesken lenkin juoksin vielä kodin kautta ja nappasin suuhuni yhden glukoosipastillin ja desin verran laimeaa urheilujuomaa. Jotenkin tällainen kombo tuntui kohdallani toimivan. Mikäli maratonille mielin, olisi varmasti opittava geeleihin myös. Maratonia tuskin pelkällä suolavedellä juostaan...

Tällä viikolla on tarkoitus jatkaa samalla monipuolisella liikuntalinjalla kuin viimekin viikolla. Keväinen takareisijumitus nimittäin ilmoittelee hetkittäin olemassaolostaan. Samaan jamaan en tällä kertaa aio jalkaani juosta.

Monipuolista liikuntaa

Sunnuntaiaamu on taas lämpöinen ja leppoisa. Mukava vapaapäivä on toivottavasti edessä. Tämä viikko on ollut liikunnan suhteen varmaankin monipuolisempi kuin yksikään kesän aikaisemmista viikoista. Kesä on tähän saakka mennyt melkeinpä yksistään pyöräillessä tai juostessa.

Maanantaina ja tiistaina pidin lepopäivät liikunnasta, koska takana oli sunnuntain hellepitkis. Keskiviikkona kävin tekemässä juoksulenkin ja torstaina suuntasin uimahallille. Olipa oiva veto sekin. Helteisenä kesäpäivänä uimahalli oli mukavan väljä ja vilpoisa paikka. En ole tosi pitkään aikaan käynyt uimassa, joten en alkanut ahnehtia uintimäärää, vaan uin leppoisaan tahtiin kilometrin. Kylläpä oli vaiheeksi mukavaa! Pitää yrittää ottaa uinti ihan tavaksi. Voi kun ehtisi vaikka kerran viikossa uimaan! Vesi on kuitenkin elementtinä jo pehmentävä, joten olisi oikein hyvää vastapainoa juoksulle.

Perjantai-iltana päätimme mieheni kanssa lähteä rullaluistelemaan. Olen omistanut rullaluistimet (toki välillä on pitänyt vaihtaa luistimia uusiin) noin viisitoista vuotta. Ensimmäisinä vuosina rullaluistelu oli kesäisin melkeinpä se ainoa liikuntamuoto, jota harrastin. Luistelin useamman kerran viikkoon ja välillä pitkiäkin lenkkejä. Ostin uudet rullaluistimet n. kolme vuotta sitten ja niillä olen käynyt luistelemassa ehkä yhteensä noin kolme kertaa. En oikein itsekään tiennyt miksi. No, perjantaina otin härkää sarvista ja lähdin luistelemaan. Kerta oli ensimmäinen tälle kesälle ja veikkaan, etten käynyt viimekään kesänä luistelemassa kertaakaan. Alkuun piti tietenkin palautella mieleen, mitenkäs niillä vempeleillä oikein jarrutellaan yms. Mutta nopeasti tuntuma palautui. Jo neljän kilometrin kohdalla alkoi tuntua siltä, että rakkoa pukkaa. Ja muistin syyn sille, miksi en uusilla luistimillani ole kovin montaa kertaa luistellut. Luistimet siis hankaa. Ne ovat kyllä pituudeltaan juuri sopivat, yhtään pienemmät ne eivät voisi olla ilman että varpaat olisivat myttyrässä, mutta ehkä kenkä on hintsun liian leveä, etten saa kenkää kovin hyvin istumaan jalkaani, vaan jalka pääsee liikkumaan luistimen sisässä. Päätin kuitenkin treenata samalla myös tahdonvoimaani, enkä alkanut liiemmin valitella rakkotuntemuksiani. Sen verran pysähdyin, että koitin kiristellä vielä nauhoja asteen verran tiukemmalle. Loppujen lopuksi luistelimme 24 km ja tuliaisina molemmissa jaloissa mojovat hiertymät. Silti olo oli lenkin jälkeen mukava ja olin tyytyväinen, etten kääntynyt takaisin jo heti alkumetreillä. Ajattelin tänään käydä uudelleen luistelemassa ja kokeilla laittaa luistimiin lisäpohjalliset. Jospa niiden avulla saisin luistimet istumaan paremmin. Ensin on kuitenkin kierrettävä apteekin kautta hakemassa rakkolaastareita suojaamaan vanhoja hiertymiä. Taitaa luistelukin palata takaisin meikäläisen harjoitusohjelmaan.

Laskeskelin yhtenä päivänä, että saan hyötyliikunnasta myös yllättävän paljon kilometrejä. En merkkaile normaaliin arkiaktiivisuuteen liittyviä juttuja harjoituspäiväkirjaani, eli harjoituskilometrien päälle kävelen viikottain n. 20 km. Kuljen töihin julkisilla, mutta molemmissa päissä (kotipuolessa ja työpaikan puolella) on kävelyä kilometri. Nämäkin matkat kyllä pääsisin julkisilla, mutta en oikeastaan ole käynyt edes mielessä, että näitä matkoja bussilla tai ratikalla menisin. Ihan hyvä saldo kilometrejä näistä matkoista ihan huomaamatta vuodessa tulee.

Viikon aikana olen herännyt huomaamaan, että lämpöisistä hellekeleistä huolimatta syksy kolkuttelee jo ovella. Huomasin nimittäin lenkeilläni, että viljapellot alkavat olla jo ihan keltaisia. Näyttävät kieltämättä aika hienoilta!

Olen myös pyrkinyt nauttimaan tämän hetken kausivihanneksista, uusista perunoista ja marjoista niin paljon kuin mahdollista. Marjoja on toki säilötty myös talven varalle, mutta ihan parhailtahan ne maistuvat ihan tuoreina. Näihin kuviin näihin tunnelmiin ja oikein hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Hellepitkiksellä

Helteet hellivät edelleen meitä suomalaisia. Kuten aikaisemmin olen kertonut, olen nyt helteillä juossut vain lyhyempiä lenkkejä tai harrastanut ihan muuta liikuntaa, kuten pyöräilyä tai kuntosalia. Nyt päätin kuitenkin, ettei tämä enää voi jatkua näin, vaan on pakko päästä juoksentelemaan välissä vähän pidempikin lenkki. Muu perhe lupautui tällä kertaa pyörillään mukaan. Matkaan lähdimme heti yhdeksän jälkeen aamulla, jotta lämpömittari ei ehtisi ihan parhaisiin lukemiinsa nousta lenkin aikana. Alunperin tavoitteenani oli juosta kymppi, mutta kun juoksu kulki, ehdotin lenkin pidentämistä viiteentoista. Muut olivat heti mukana suunnitelmassa. Otin omat juomapullot mukaan pyörissä kuljetettaviksi, toiseen laitoin urheilujuomaa ja toiseen vettä. Hörpin lenkin aikana 750ml vähän ohjetta laimeampaa urheilujuomaa ja vähän vettä. Hyvin tuntui neste riittävän. Viimeisillä parilla kilometrillä sain kyllä kummallisia kylmän väristyksiä ja iho meni aivan kananlihalle helteestä huolimatta, joten en tiedä tuliko juomaa juotua siltikin liian vähän, vai menikö lämmönsäätely vaan muuten hieman sekaisin noin kuumassa säässä. 15km jäi tällä kertaa 300m vajaaksi, sen verran oma arvio lenkin pituudesta heitti. En kuitenkaan lähtenyt enää 300 metriä korttelin ympäri juoksemaan, sen verran kuumalta alkoi jo tuntua.

Lenkki oli siis kaikenkaikkiaan ihan onnistunut. Takareisi ei ilmoitellut kevään jumeista, eikä vanha nilkkavammakaan vaivannut. Tämä antaa lupausta vähän paremmasta. Listaan tähän alle muutamia oivalluksia, joita olen näillä hellelenkeillä havainnut. Kaikki muut nämä asiat ovatkin varmaan jo oivaltaneet, mutta minä vasta kantapään kautta. Oivalluksia helteellä juoksemiseen:

1. Omasta mielestäni tärkeintä on tässäkin se uskallus lähteä liikkeelle. Itselläni toimii sellainen, että päätän käydä vaikka lyhyemmän lenkin, jos tällä lyhyemmällä lenkillä tuntuu kulkevan, kukaanhan ei estä juoksemasta vähän suunniteltua pidempään. Tämän päiväinen lenkki kasvoi viidellä kilometrillä tavoitteesta.

2. Älä juokse kuumimpaan aikaan. Hyödynnä aamut ja illat.

3. Ukkoskuuron jälkeen ilma on viileämpi ja ilma hapekas.

4. Muista hattu. Tänään juoksin ohut juoksulippis päässä ja pää tuntui huomattavan paljon viileämmältä. Myöskään hiki ei valu silmille, kun otsanauha imee pahimmat hiet. Suojaa samalla myös kasvoja auringolta.

5. Hannalla oli taannoin aivan mahtava postaus "Jos olisin laihempi", jossa hän totesi, että jos hän olisi laihempi, hän voisi käyttää löysiä juoksushortseja, ilman että reidet hankaavat toisiinsa. Kuten Hannakin totesi, tätä ohuet reidet omaavat eivät voi ymmärtää. Olen itse myös tällainen paksureitinen tolppajalka, mutta löysin itselleni löysät juoksushortsit, joissa on alla kiinniommeltuna ns. pyöräilyshortsit. Vallan mukava keksintö, nyt minullakin on löysän näköiset juoksushortsit! Kuvaa varten vähän kohotin päällyslahjetta, jotta alla oleva tiukka shortsi näkyy,

6. Jos mahdollista, ota pyöräilevää lenkkiseuraa mukaan, jotta mukana kulkee riittävästi juotavaa. Tokihan lenkin voi suunnitella vaikka siten, että voi kotiportilla käydä välillä juomapullosta juomassa tai kantaa pulloa juomavyössä tai kädessä mukana.

7. Juokse kuntokeskuksen juoksumatolla. Oman kokemukseni mukaan juoksumatot (ja salit yleensäkin) ovat tyhjimmillään juuri nyt ja juoksumatot hyvin käytettävissä. Välillä olen ollut kuntosalin ainoa asiakas. Kuntosalit ovat usein myös varsin hyvin ilmastoituja.

8: Mielestäni on hellelenkillä (kuten muutenkin) tärkeää kuunnella itseään, jos tuntuu pahalta, pitää uskaltaa lyhentää lenkkiä tai vaikka kävellä välillä.

4*6 ja vähän tanssahtelua päälle

Omalta osaltani kesäloma on ohitse ja paluu arkeen tapahtunut. Eilen oli vaikeaa, mutta tänään, toisena työpäivänä, herääminen ja matkaan lähteminen kukonlaulun aikaan oli jo huomattavasti helpompaa. Kesälomalla vuorokausirytmi pääsi kääntymään pahasti päälaelleen, eikä minulla olevinaan ollut aikaa korjata rytmiä ennen töiden alkua, joten tässä sitä sitten ollaan...

Viimeinen kesälomaviikko oli helteestä huolimatta myös ihan kelpo treeniviikko. Otsikon mukaisesti kävin juoksemassa neljä kertaa kuuden kilometrin lenkin. Meillä mökkimaisemissa on sopiva kuuden kilometrin lenkki, joka on pääasiassa hiekkatietä. Sitä on mukava hipsutella menemään. Viikon pitkiksen jätin viime viikolla juoksematta helteisen sään takia. Vaikka kesästä ja lämpöisistä hellesäistä pidänkin, en oikein tykkää juosta helteellä. Jotenkin se on niin vaivalloista ja vaikeaa. Lämpötilan vaikutuksen huomasi tuolla neljä kertaa juostulla samalla lenkillä ihan konkreettisesti. Yhden kerran lähdin lenkilleni myöhemmin illalla ja vielä rabun ukkoskuuron jälkeen hapekkaaseen iltaan. Juoksuvauhti oli jokaisella lenkin kilometrillä yli minuuttia parempi kuin viikon muilla lenkeillä. Tossut oikein kiisivät eteenpäin...

Viime viikolla tuli käytyä pari kertaa myös tanssimassa ihan aidoissa lavatansseissa. Tanssiminen, nimenomaan lavatanssit, ovat seuranneet minua jostain 15-vuotiaasta saakka. Nuorena kävin tanssikursseja ja aikuistuttuani etenkin kesäisin jopa useita kertoja viikossa myös tansseissa. Tanssiminen onkin mitä parasta kestävyysliikuntaa. Harvoin kävelen, juoksen tai pyöräilen neljää-viittä tuntia, mutta tansseissa liikuntaa tulee sen verran helposti yhden illan aikana. Riippuen tietenkin siitä, miten flaksi sattuu käymään ;) Nykyään en enää käy tanssikursseilla, mutta tanssilavalle on joka kesä vähintään kerran päästävä! Eipä paidasta kuivaa kohtaa löytynyt kummankaan tanssi-illan jälkeen, joten vientiä riitti ihan mukavasti.

Tänään tapahtui paluu arkden myös salitreenien osalta. Vaan kylläpä huomasi, että edellisestä kuntosalikäynnistä oli vierähtänyt kolme viikkoa. Jotenkin veikkaan, että huomenna myös jossakin kohtaa kehoa on pieniä jumituksia...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!