Tulevien viikkojen ohjelmaa

Vihjasin edellisessä postauksessani, että olen lyönyt keväälle lukkoon pari tapahtumaa. Ensimmäisenä koittava tapahtuma ei ole oikeastaan tapahtuma ollenkaan, vaan olen ilmoittautunut TriathlonSuomen aloittelija-kurssille! Olen aivan täpinöissäni! En luultavasti (luultavasti-sanaa käytän, koska eihän sitä koskaan tiedä, mikä kärpänen minua kurssilla puraisee) osallistumassa millekään triathlonille ainakaan ensi kesänä, mutta ilmoittautumiselleni tälle kurssille oli useampiakin syitä:

1. Nautin juoksulenkkien tuomasta euforiasta ja pääasiassa myös lenkit ovat kivoja, mutta lenkille lähteminen tuottaa välillä vaikeuksia. Luulen sen johtuvan ainakin osittain hienoisesta kyllästymisestä, toisaalta siitä, että juokseminen on aika yksinäistä puuhaa. Kaipaisin välillä vähän seuraa ja ajatustenvaihtoa. Vakilenkkikaverini kun muutti toiselle paikkakunnalle ja olen juossut jo puoli vuotta käytännössä aina yksin. Odotan siis kurssin yhteisharjoituksia kovasti.
2. Kyllästymiseen auttaa ehkä myös se, että lajikirjo olisi suurempi. Haluaisin tuoda pyöräilyn ja uinnin tiivimmin osaksi viikottaista treeniohjelmaa.
3. Ostin pari vuotta sitten itselleni maantiepyörän, mutta pyöräilykilometrit ovat kuitenkin jääneet paljonkin alle sen, mitä alunperin kuvittelin pyöräileväni. Luulen tämän johtuvan siitä, että en osaa oikeaa polkutekniikkaa, kun käytössä on lukkopolkimet ja pyöräilykengät. Poljen, enkä pyöritä. Eli kaipaan opastusta oikean pyöräilytekniikan oppimiseksi.
4. Osaan jonkinlaisen vapaauinnin tekniikan, mutta tuntuu, että liikkeeni menee enemmän ylös-alas kuin eteenpäin. Kaipaan siis opastusta oikeaan (vapaa)uintitekniikkaan. Ja jos oppisin oikean käännöksen altaan päädyssä, niin olisin superonnellinen. En tiedä kuuluuko käännöksen opettelu edes kurssin tavoitteisiin, mutta ehkäpä joku sen näyttää, jos pyydän :)

Tällaisia tavoitteita siis ensi tiistaina alkavalle triathlonin aloittelija-kurssille. Kurssi alkaa 29.3. ja jatkuu noin kuukauden. Viikkoon mahtuu kolme yhteistreeniä; kerta pyöräilyä (spinningiä sisätiloissa), yhdet juoksutreenit ja yhdet uintitreenit. Lisäksi kurssilaiset saavat viikkokohtaisen valmennusohjelman. Lisätietoa kurssista löytyy täältä.

Toisena varmana tapahtumana tälle kesäkaudelle on varmistunut Yritysmaraton, joka juostaan toukokuun loppupuolella Töölönlahdella. Tarkoituksena siis on, että yrityksestä kootaan viestiporukka, joka yhteensä juoksee Töölönlahden ympäri 19 kertaa. Yhden kierroksen pituus on 2,2 kilometriä, joten viestinä kisailijat juoksevat yhteensä maratonin verran. Kuulostaa kivalta tapahtumalta ja odotan jo kovasti koitostamme. Tätä tapahtumaa varten yritän kasvatella myös vauhtia. Tämä lenkki kun pitäisi pystyä juoksemaan täysillä....

Sitten tämän viikon treeneihin. Tällä viikolla olen ehtinyt kerran joogaamaan ja kolme kertaa lenkille. Pari lenkeistä on ollut puhtaita fiilistelylenkkejä peruskestävyysalueella, mutta yksi lenkeistä oli oikein onnistunut kiihtyvävauhtinen vauhtikestävyyttä kehittävä lenkki. Juoksin tällä lenkillä viisi kilmetriä ja kilometrivauhdit olivat seuraavat: 6:09, 5;47, 5;24, 5:23 ja 5:13. Olen oikein tyytyväinen! Vauhdeissa on totta kai vielä paljon kehitettävää, mutta suunta on oikea. Enää vauhdikkaampikaan lenkkien juokseminen ei tunnu (ainakaan ihan niin) pahalta kuin vielä alkuvuodesta.

Pääsiäisen pyhät vietämme tällä kertaa mökkimaisemissa. Täällä vähän pohjoisempana onkin vielä ihan kunnon talvi ja lunta puoli metriä. Vähän tuli ehkä valittua väärät lenkkikengätkin matkaan, kun ei oikein osaa arvioida, millainen vuodenaika täällä voisi olla. Etelässähän pärjää jo mainiosti kesälenkkareilla. Täällä parhaat olisivat olleet nastat. No, ehkä minä pärjään. 

Eilen kävin juoksemassa kuuden kilometrin lenkin täällä mökkimaisemissa. Taivaalta tuli lunta ja tie oli liukas tavallisten lenkkareiden alla. Kevyttä PK:ta siis näillä näkymin mennään tämä pääsiäinen, mutta eipä haittaa, kun alla on tälle viikolle jo yksi onnistunut VK-lenkki. Toisaalta ihan kiva lomalla ottaakin rauhallisesti ja nauttia myös lenkkien lomassa vähän uudemmista maisemista. Tällaiselta maisema täällä lenkkitielläni näytti eilen illalla.

Juoksumäärää kasvattamassa

Eilen oli palmusunnuntai ja jo aamusta lähtien liikkeellä oli noitia, pupuja ja kissoja virpomavitsoineen. Meilläkin jälkikasvu oli askarrellut vitsoja hartaudella jo vähintään viikon ajan. Eilen odottelu palkittiin ja näin hienojen vitsojen kanssa lapset lähtivät virpomisreissulleen.

Sitten liikuntajuttuihin. Nyt, kun hiihtokelit ovat täältä etelästä ohi, olen pyrkinyt viikko viikolta hieman kasvattamaan juoksukilometrimääriä. Kuitenkin niin, että laatu on aina kilometrien keräämistä tärkeämpää. Hyvin olen tässä tavoitteessani onnistunut ja viime viikolla juoksin jo 46 km. Todella vähän toisille, mutta minulle jo ihan hyvä ja kelvollinen määrä. Viime viikkoon mahtui yhteensä 5 juoksulenkkiä, joista pisin oli reilut viisitoista kilometriä, lyhin 4,5 km, loput siltä väliltä. 

Juoksun lisäksi viikkoon mahtui vain tunti joogaa, kuntosali jäi väliin viime viikolla. Samalla, kun juoksumäärät ovat kasvaneet, välillä yksin lenkille lähteminen tuntuu tylsältä. Sen vuoksi järkkäsin työporukalle viime viikolla yhteislenkin. Ajatuksesta innostui lopulta kuusi työkaveria, joten saldo oli oikein hyvä. Juoksimme Töölönlahtea ympäri. Kivaa oli ja sääkin näytti meille parhaintaan. Aurinko paistoi ja lämmintä oli lähemmäs 10 astetta, tämän kevään paras juoksukeli! Töölänlahti olikin täynnä lenkkeilijöitä, niin juoksijoita kuin kävelijöitäkin. Keväinen aurinko houkuttelee ihmiset liikkeelle.

Olen tehnyt myös ostoksia. Tilasin itselleni uudet pitkät, vähän ohuemmat trikoot. Entiset täyspitkät vuorittomat trikooni ovat yli 10 vuotta vanhat ja pyllistellessä sen on huomannut. Trikoot ovat lähes läpinäkyvät. Päädyin tilaamaan ZeroPointin kompressiotrikoot pinkkeinä. Mutta voi että mikä pettymys, heti ensimmäisellä lenkillä huomasin, että koko on joko liian suuri, tai malli epäsopiva, sillä trikoot valuvat juostessa. Harmittaa satsata itselle sopimattomaan varusteeseen! Mutta hienot nämä trikoot kyllä ovat! 

Kasvaneet juoksumäärät tuntuvat hitusen jaloissa, joten tälle päivälle oli luvassa odotettu jalkojen hieronta. Etenkin penikoiden hieronta teki kipeää! Mutta nyt on askel kevyempi. Huomenna on vielä joogapäiväkin, joten tähän alkuviikkoon tulee mukavasti kehonhuoltoa.

Olen lyönyt myös lukkoon pari liikuntaan liittyvää juttua nyt alkuviikosta, mutta taidanpa pitää teitä jännityksessä vielä hieman ja kirjoitan näistä tapahtumista oman postauksensa myöhemmin tällä viikolla. Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

Hiihtoa ja vähän rivakampaa menoa

Etelä-Suomessa koululaiset viettävät tällä viikolla hiihtolomaa. Oma lomani ei tällä kertaa tälle viikkoa onnistunut, mutta onneksi onnistuin kuitenkin järjestämään pidennetyn viikonlopun tämän viikon lopulle. Sitä jo kovasti odotellaan. Kuin tilauksesta hiihtolomia varten viime viikon aikana tännekin saatiin taas kunnollinen lumipeite. Ensimmäisen kerran kaivelin sukset varastosta viime viikon tiistaina, kun lapset halusivat lähteä lähiladulle hiihtämään. Myös viikonloppuna hiihdin molempina päivinä. Sunnuntain pitkiskin taipui tällä kertaa suksilla. Tällainen oli minun viime viikkoni treenien suhteen:

Maanantaina tein vain lyhyen palauttelulenkin edellisen viikon pitkiksen jälkeen. Hipsuttelin hiljakseen puolisen tuntia.

Tiistai-iltaan mahtui sekä lasten kanssa hiihtelyä että lyhyt juoksulenkki. Lapset hiihtivät omaan tahtiinsa, minä edestakaisin. Hiihdin siis aina pienen matkan eteenpäin, sitten takaisin lasten luokse. Näin sain vähän omaakin treeniä sekoitettua lasten kanssa ulkoiluun. Hiihtolenkin jälkeen vaihdoin vain monot nastalenkkareihin ja juoksin vielä pienen (n. 5km) lenkin. Sen jälkeen kuuma kaakao ja sauna kyllä maistuivat! Suksi luisti hyvin ja juoksukin kulki. Kiva talvinen arki-ilta.

Keskiviikko ja torstai olivat lepopäiviä. Lepo tulikin ihan tarpeeseen, kun takana oli monta treenipäivää, sisältäen myös sunnuntain pitkän lenkin.

Perjantaina tein vauhtikestävyyslenkin ja pikkuhiljaa nämä vauhdikkaammatkaan lenkit eivät tunnu (ihan niin) pahalta. Alkuun lämmittelin pari kilometriä juoksemalla leppoisasti. Sen jälkeen kiristin vauhtia ja pyrin pitämään vauhdin koko ajan alle 6min/km. Tällä kertaa vauhdin ylläpito onnistui jo suht koht kevyesti. Loppuun taas verryttelin reilun kilometrin verran. Lenkistä jäi todella luottavainen ja hyvä fiilis.

Lauantaina hiihdin ensimmäksen kunnollisen hiihtolenkin tälle talvelle. Keli oli hieman plussan puolella, joten valitsin suosiolla alle luistelusukset. Pidon kanssa kun tahtoo plussakelillä olla ongelmia. Tai jos pitää niin sitten ei luista, mutta eivät kyllä luistaneet luistelusuksetkaan uudella lumella, jota tuli taivaalta koko ajan lisää. Otin lenkin treenin kannalta; huonompi luisto, parempi hiki. Yhdeksän kilometriä painelin menemään.

Sunnuntaina oli perinteisesti pitkispäivä. Vaihtelun vuoksi tein tämän viikon pitkiksenkin hiihtämällä. Näistä muutamista lumisista päivistä on otettava kaikki ilo irti! Luisto oli yhtä huono kuin lauantainakin, mutta sitkeästi hiihdin 1,5 tuntia. Siinä ajassa ehtii yleensä huomattavasti enemmän, mutta nyt vain reilut 15km. Hiki oli kuitenkin taattu ja väitän, etteivät sykkeet ihan koko aikaa olleet pk-alueella tosi verkkaisesta tahdista huolimatta. Joku kanssahiihtäjä pani varmaan huonon luistoni merkille, kun huuteli, että "nanogripit sopii tälle kelille, seinäpito ja ok-luisto". No, eipä ollut minulla nanogrippejä, enkä taida näille muutamille hiihtolenkeille hankkiakaan, vaikka kieltämättä vähän houkuttelisi jotkin nollakelin vermeet. Minun hiihtovarusteeni kun ovat pakkaskelille sopivampia.

Sunnuntaisen hiihtolenkin jälkeen olikin jo melkoinen nälkä. Onneksi ruuaksi oli suunniteltu siht nopeasti valmistuvaa risottoa. Tällä kertaa laitoin joukkoon proteiiniksi kylmäsavulohta. Ehkä vähän suomalainen valinta italialaisen ruuan joukkoon, mutta hyvältä maistui. Myös muiden kuin huonoluistoisilla suksilla hiihtäneelle.

Hyvää ystävänpäivää!

Ajattelin raapustella ystävänpäivän illan ratoksi hieman treenikoostetta menneeltä viikolta. Viikko on ollut säiden suhteen taas mallia laidasta laitaan. Viime sunnuntain pitkiksen köpöttelin peilijäisellä ja vetisellä tiellä. Pidin kuitenkin suunnitelmani ja nastakenkien turvin juoksin suunnittelemani 15 kilometrin lenkin. Maanantaina oli vuorossa salitreeni. Salitreenin alkuun juoksin lämmittelyksi 10 minuutin valmiin juoksumaton tarjoaman lämmittelyohjelman ja sen jälkeen tein ylävartalotreenin. Minulla on nyt kuukauden mittainen ilmainen tutustumisjakso toiseen kuntokeskukseen kuin missä normaalisti käyn. En ole tykästynyt tähän huippumoderniin ja upouuteen saliin, vaan kaipaan jo omalle tutulle pikku-salilleni. Tältä hienolta salilta kun löytyy vähänlaisesti vapaita painoja ja tilaa esimerkiksi lattialla tehtäville vatsalihasliikkeille. Omalta vakkarisalilani löytyy kokonainen huone, jonne voi mennä tekemään treeniä vapailla painoilla, kahvakuulilla tai tehdä vaikka bosu-pallon päällä vatsalihaksia. Onneksi kokeilujaksoni päättyy pian ja voin hyvillä mielin palata vanhaan ja uusia korttini vanhalle salille.

Tiistaina oli jooga ja keskiviikkona juoksin vain lyhyen 4 kilometrin lenkin vesisateessa. Torstaina oli lepopäivä ja perjantaina toinen lyhyt 5 kilometrin lenkki.

Lauantaiaamu valkeni entistä valkoisempana ja lumikeli oli palannut tänne eteläänkin. Kivaa! Halusin sekä juoksemaan että salille, joten juoksin kiertotietä kuntosalille (7 km) ja kuntosalilla tein taas pääasiassa ylävartaloa, koska sunnuntaille oli suunniteltuna pitkis. Juoksu ei kulje, jos edellisenä päivänä rääkkää jalkoja salilla. Siis toinen ylävartalotreeni tälle viikolle.

Tänään halusin pitkälle lenkilleni heti aamusta, jotta voisin loppupäivän olla ihan rennosti. Ehkä hieman huono valinta, sillä yön aikana oli taas satanut lunta, eivätkä aurat olleet vielä ehtineet putsata jalkakäytäviä ja pyöräteitä. Tein siis käytännössä suurimman osan polkulenkkinä pyöräteillä :) Muut lenkkeilijät olivat tehneet polkua pyöräteille ja niitä pitkin hipsuttelin 14 kilometrin lenkin. Aikaa meni huomattavasti enemmän kuin normaalisti tämän mittaisella lenkillä, mutta siitä on nyt turha ottaa paineita. Nyrjähtäneelle nilkalle tämä lenkki oli ainakin hyvää voimistusta.

Lenkin jälkeen päätettiin kokeilla tehdä itse borssikeittoa. Syön keittoja työpaikkaruokalassa lounaaksi paljon, mutta borssikeittoa en ole koskaan tehnyt itse. Nyt valmistettiin sitä itse iso kattilallinen. Ai että tuli hyvää! Ei kuitenkaan mitään parasta ruokaa herkkävatsaiselle. Kaali ei tahdo oikein sopia ruokavaliooni ja ilta onkin mennyt vatsakivuissa. Mutta hyvää oli ja toivottavasti vatsakipukin on ohi aamuun mennessä.

Oikein hyvää ystävänpäivää ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Paluu pitkisten pariin

Tämä viikko on ollut säiden suhteen mielenkiintoinen. Maanantaina oli vielä täysi talvi ja lapset rakentelivat pihaan lumipupuja. Loppuviikkoon mennessä lumet olivat sulaneet lähes kokonaan vesisateiden ja lämpimän sään vuoksi.

Maanantaina kävin juoksemassa 8km talvisessa maisemassa. Juoksin vähän viimeviikkoina tutuksi tullutta perusmukavaa vauhtia hieman kovempaa. Tiistaina pidin lepopäivän, koska minulla oli ystävän kanssa treffit Helsingin keskustassa.

Keskiviikkona minun oli tarkoitus juosta, mutta keli oli niin liukas, jäinen ja vesisateinen, että suunnattiinkin nuoremman lapsen kanssa uimahalliin. Lapsi ui lapsille varatulla radalla ja minä viereisellä radalla, joka sattui tällä kertaa olemaan nopeiden uimareiden rata. Vähän uimahallin muusta väestä riippuen uin joko kuntouimareiden radalla tai nopeiden uimareiden radalla. Nopeus kun on vähän suhteellinen käsite. Nyt radalle sattui kiva porukka. Toiset huomioiden mahduttiin hyvin samalle radalle. Olin hieman itseäni paremmassa seurassa, joten uiskentelin pääasiassa vaparia kilometrin verran ja veikkaan, että matka taittui VK-sykkeillä (sykemittari ei ollut matkassa). Tuntui oikein onnistuneelta uintireissulta! Nyrjähtänyt nilkka vähän kipuili uidessa. Toisaalta jännää, kun juostessa siihen ei satu. No, juostessa minulla on edelleen nilkkatuki, johtuneeko siitä...

Torstaina oli taas muista menoista johtuen lepopäivä ja perjantaina juoksin 5.5km:n iltalenkin. Lauantaina oli kuntosalipäivä ja tänään se kauan odotettu pitkispäivä! Ensimmäinen laatuaan tälle vuodelle! Nilkan on ollut pakko antaa parantua, mutta tänään aamulla ripustin juomavyön vyötärölle, virittelin Spotifyn oikealle taajuudelle ja lähdin matkaan. Paikoitellen tie oli vielä jäinen, mutta päätin lähteä matkaan tavallisilla lenkkareilla nastalenkkareiden sijaan. Parissa kohtaa oli vaihdettava kävelyksi ja kävellä pahimpien jäätiköiden yli, muuten lenkkarivalinta oli varmasti oikea. Nastoilla on inhottava juosta asfaltilla. Juoksu tuntui ensimmäiset kolme kilometriä rankalta, johtuen varmaan eilisestä kuntosalista. Kun lihakset lämpenivät, juoksu alkoi tuntua ihan mukavalta. Juoksin lopulta 15km ja olen tyytyväinen, että nilkka kesti sen. Tästä se alkaa taas. Kevään koitosta en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta tavoitteena on juosta taas maraton touko-kesäkuussa.

Jalka on parantunut hyvin!

Tilanne näytti jalan suhteen kaksi viikkoa sitten huonolta. Lopulta oli pakko käydä näyttämässä nilkkaa lääkärillekin, sen verran turvoksiin ja mustaksi jalka meni. Lääkärissä jalka kuvattiin, mutta onneksi oma alkuperäinen diagnoosini nivelsiteiden venähdyksestä piti paikkansa ja luut olivat ehjät. Paraneminen on ollut yllättävänkin nopeaa. Nyt kipua ei enää kävellessäkään tunnu. Tokikin varovainen saa olla, etten heti nyrjäytä nilkkaani uudelleen. Alla ennen ja jälkeen kuvat:

Kuten jälkimmäisestä kuvasta huomaa, mitään näkyvää turvotusta tai sinerrystä ei ole. Olen päässyt pari kertaa jopa kevyesti hölkkäämään! Tänään on ollut ensimmäinen päivä ilman nilkkatukea, lenkille aion pukea sen vielä jatkossakin.

Loppujen lopuksi pidin siis totaalista taukoa juoksusta vain reilun viikon. Juoksusta vapaalla viikolla kävin neljä kertaa kuntosalilla, joten ihan pelkäksi levoksi ei sekään viikko mennyt. Tällä viikolla olen varovaisesti palaillut juoksun, tai paremminkin hölkkäilyn pariin. Maanantaina ja keskiviikkona kävin juoksemassa viiden kilometrin lenkit. Toivottavasti kiristyvä pakkanen ei sotke loppuviikon lenkkisuunnitelmia.

Lenkkisuunnitelmien lisäksi toisena suunnitelmana on jatkaa nilkan kuntouttamista saamillani jumppaohjeilla. Pari vuotta sitten edellisen nilkkavenähdyksen yhteydessä hankkimani tasapainolauta on päässyt taas pölyn peitosta tositoimiin.

Vuoden toinen päivä ja jalka paketissa!

Enpä arvannut eilen tämän vuoden tavoitteista kirjoittaessani, mitä elämällä on minulle näin alkuvuodesta tarjolla! Eilisestä lenkistä ja pienoisesta palelemisesta viisastuneena kävin aamulla hankkimassa itselleni merinovillaiset pitkät kalsarit, kuten tapaan tällaisia pitkiä aluskerrastohousuja nimittää.

Kaupasta palattuani puin juoksukamppeet päälle ja suuntasin lenkilleni. Tarkoituksenani oli juosta vähintään kympin lenkki, joten aloittelin ihan rauhassa. Kilometrin päähän kotoa pääsin, kun polkaisin asfaltin reunaan pientareella, kun en vaihtumakohtaa lumen vuoksi nähnyt. Nilkassa vähän rutisi ja alkoi sattua. Kaaduin maahan ja tajusin, että nyt sattuu. Soitin mieheni hakemaan ja lähdin linkkaamaan vastaan. Kylmässä ei parane jäädä maahan kovin pitkäksi aikaa istuskelemaan pelkissä juoksukamppeissa. Jalka on nyt nilkasta turvoksissa. Kotona ensiapuna kylmää, kohoa ja kompressiota. Pahimpaan särkyyn buranaa. Lääkärissä en ole käynyt, koska olen lähes varma, että kyseessä on pelkkä venähdys. Nilkkani kun ovat venähtäneet useammankin kerran. Nyt sitten on tiedossa taas hetkeksi kuntoutusta ja korvaavia lajeja!