Ensimmäisen vuosineljänneksen osavuosikatsaus ja katsaus kohti kisakesää

On ensimmäisen osavuosikatsauksen aika. Ensimmäinen vuosineljännes meni ihan mukavasti. Treenikalenteriin merkattuja treenejä tein 7277 minuutin edestä, eli 121 tuntia ja 17 minuuttia. Kun tammi-, helmi- ja maaliskuussa oli yhteensä noin 13 viikkoa, treeniä tuli karkeasti 9 tuntia 20 minuuttia jokaiselle viikolle. Saanen olla amatöörinä, normaalia palkkatyötä tekevänä perheellisenä ihmisenä oikein tyytyväinen. Näihin kolmeen kuukauteen mahtuu myös yksi sairasteluviikko ilman treenejä, joten tosiasiassa treenasin yli 10 tuntia keskimäärin niinä viikkoina, kun olin terveenä. Kilometrimääriä en ole esimerkiksi juoksun osalta edes laskenut. Kilometrit evät tunnu enää niin merkityksellisiltä. Tärkeintä on treenata monipuolisesti ja järkevästi. Ja se on näköjään tuottanut Paloheinän extempore-puolimaratonin valossa tulostakin. Sen verran laskeskelin, että uimassa olen käynyt 29 kertaa. Keskimäärin olen varmaan uinut varovaisesti arvioiden noin kaksi kilometriä per kerta, joten 50 kilometriä on varmasti ylittynyt reippaasti. Aika huisia :) Pisin uintimatka kerrallaan on ollut neljä kilometriä.

Kesän kisakalenterikin alkaa pikkuhiljaa rakentua. Ensimmäisen kerran ripustan numerolapun rintaani 13.5. juostavalla HCR:lla. Vaikka olen juossut vuosikausia, olen osallistunut loppujen lopuksi aika vähän mihinkään tapahtumiin. HCR:kin on minulle ihan uusi tuttavuus! Ostin osallistumisoikeuden Facebookin Juoksufoorumi-ryhmästä ja siirsin osallistumisen omiin nimiini. Oman haasteensa tapahtumalle luo se, että tapahtuma alkaa lähtöryhmästä riippuen klo 15 tai en edes tiedä, miten paljon sen jälkeen. Olen perinteisesti pitänyt enemmän aamupäivän tapahtumista jo ihan tankkauksenkin takia. Mitähän ihmettä syön kisapäivän aikana, ettei tapahtuma vaan mene pilalle vatsavaivojen takia... asia täytyy kokeilla ennen varsinaista kisapäivää!

Toinen ilmoittautuminen minulla on sisässä 2.7. Vierumäellä järjestettävälle triathlonin perusmatkalle. Tiedossa olisi 1500m uintia, 40km pyöräilyä ja 10 kilometrin juoksu.

Kauden päätapahtuma on 13.8. Turussa järjestettävä Challenge-triathlon. Osallistun siellä puolimatkalle. 1900m uinti, 90km pyöräily ja 21.1km juoksu. Siinäpä riittää haastetta kerrakseen! Syksyllä vielä epäilin eniten uintisuoritustani. Nyt taidan eniten ällötellä ajatusta Aurajoessa uimisesta, mutta varsinaisesti ehkä pelkään eniten pyöräilyosuutta. 90 kilometriä on melkoinen siivu... No, tässä on vielä koko kesä aikaa treenata kaikkia lajeja.

Kesäkuulle kisakalenteriin mahtuisi vielä joko jokin juoksutapahtuma tai esimerkiksi triathlonin sprintti. En ole kuitenkaan ilmoittautunut mihinkään. Kiva pitää kalentria vapaana myös mahdollisille extempore-tekemisille kesän aikana.

Sellaisia suunnitelmia ensi kesälle. Yllä oleva kuva on eräältä aamulenkiltä Helsingistä. Ihania keväisiä päiviä on jo tänä vuonna ollut, kesä ja kisat taitavat olla lähempänä kuin arvaankaan. Tänään aamulla satoi täällä etelässäkin lunta ja pääsiäiseksi on luvattu viileämpää, mutta jospa se kevätkin sitten taas jatkaa edistymistään.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Puolimaraton Paloheinässä

Paloheinässä Helsingissä juostaan maratoneja lähes joka viikko. Joko lauantaina tai sunnuntaina sekä juhlapyhien aattona. Matkaksi voi valita varttimaratonin, puolimaratonin tai kokonaisen maratonin. Myös tietty kierrosmäärä onnistuu. Yksi kierros on noin 5.2 kilometriä pitkä. Osallistumismaksuun sisältyy urheilujuomat, vesi, suolakurkut, banaani, rusinat ja cola. Lisätietoja tapahtumasta täällä, seuraavan kerran Paloheinässä juostaan kiirastorstaina.

Olin tosissani menossa juoksemaan puolimaratonia Paloheinään jouluaattona, mutta osallistumiseni esti silloin flunssa. Nyt ensimmäinen Paloheinässä juostu puolimaratonini on takana ja oikein onnistuneesti onkin. Vaikka olen juossut elämästäni puolet, olen aina ollut sellainen etanasarjan juoksija. Johtuen ihan treenitavoistani. Olen juossut paljon omalla mukavuusalueellani, paljon PK:ta, vähän VK:ta, MK:ta tuskin ollenkaan. Viimeisen vuoden aikana treenaamiseeni on tullut järkevyyttä. Samalla kun treenimäärät triathlon-harjoittelun myötä ovat tuplaantuneet, tai jopa triplaantuneet, juostujen kilometrien määrä on vähentynyt, mutta treenaamisessa on järkeä. Ei pelkkää PK:ta, vaan joka viikko ohjelmaan on kuulunut myös intervallitreeni. Välillä näissä treeneissä olen saanut itsestäni niin paljon irti, että oksennus on ollut lähellä. Ilmeisesti nämä treenit tuottavat nyt tulostaan. Puolimaraton alle kahteen tuntiin meni helposti. Ensimmäiset puolitoista kierrosta juoksimme mukavasti PK-alueella samalla kavereiden kanssa jutellen. Keskivauti oli silti 5:45 min/km paikkeilla. Ennen toisen kierroksen loppua (puoliväli) sanoin kavereilleni, että keskivauhti on niin lähellä alle kahden tunnin alitusrajaa, että kiristän hieman tahtia ja yritän päästä alle kahden tunnin. Toiset tsemppasivat ja lähdimme kaikki juoksemaan omaa juoksuamme. Puolessa välissä kellotin ajan 1:01, joten hieman kirittävää oli kahdelle seuraavalle kierrokselle.

Kolmas kierros rullasi kevyesti. Veikkaan, että tämä kierros oli kierroksistani nopein. Neljäs kierros alkoi jo hieman painaa, olinhan juossut jo 6-7 kilometriä itselleni aika kovaa vauhtia ottaen kiinni ensimmäisillä kierroksilla hukkaamiani sekunteja. Kanssakisaajia ei ollut paljon, mutta he olivat sitäkin kannustavampia. Jokainen vastaantulija näytti vähintään peukkua, ellei huikannut jotain kannustavaa. Lopulta kello pysähtyi ajassa 1:57:44. Olen enemmän kuin tyytyväinen! Takana ei ollut minkäänlaista valmistautumista, edellisenä päivänäkin olin tehnyt 3,5 tunnin treenin. Olin siis jopa aika väsyneillä jaloilla liikenteessä. Olen ilmoittautunut HCR:lle, joten toivon, että hieman paremmalla valmistautumisella pystyn tekemään siellä jälleen uuden ennätykseni.

Reissuun mahtui myös yksi nolo episodi, mikä sekä nolottaa että hävettää nyt. Onnistuin omassa juoksussani saamaan aikaiseksi samanlaisen "olen omassa kuplassani" -efektin, kuin vuosi sitten Tukholman maratonilla. Eli kuplassa on vain minä ja tavoitteeni. Ympäristö häviää. En tunne Paloheinän maastoa, joten viimeisellä kierroksella yksin juostessani meinasin juosta harhaan. Huusin takana tuleville, että mihin suuntaan minun on jatkettava. Myös muilla oli varmaan samanlainen kuplansa, eikä kukaan kuullut huutoani. Olin jo juoksemassa väärään suuntaan, kun takaani huudettiin, että ei sinne! Suustani pääsi huutona ruma sana, tosi ruma :( Huusin sen itselleni ja omalle typeryydelleni. Mietin samalla, että tähänkö oma enkka meni. Nyt nolottaa, koska Paloheinässä oli myös paljon kivaa sunnuntaipäivää viettäneitä muita lenkkeilijöitä. Muut lenkkeilijät eivät ehkä tajunneet omaa tilaani ja tilannettani, joten yhden typeryksen huutelu metsässä saattoi vaikuttaa hitusen päättömältä!! Nyt en tiedä naurattaako vai itkettääkö tilanne enemmän nyt, kun ajattelen. Miten lienenkin niin tiloissani ollut.... Toivottavasti en lue Helsingin Sanomien yleisöosastokirjoitukisssa tempauksestani ensi viikolla. Anteeksi sinulle, jos satuit olemaan paikalla ja kuulemaan kiroiluni!

Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän päätavoitteita!

Uintiblokkia seuraa pyöräilyblokki

Tämä vuosi alkoi uintikunnon kasvattamiseen tähdänneellä uintiblokilla ja polskinkin altaassa niin, että evien kasvaminen selkään alkoi olla jo todennäköistä. Harmi kyllä, osasin sössiä 200 metrin uintitestin blokin jälkeen niin, että aika ei parantunut. Kylläpä osasi mokoma 3 sekuntia masentaa! Uintiblokkia seurasi kevyt viikko, jonka sitten otinkin ihan kunnolla levon kannalta, kun sairastuin flunssaan. Flunssa oli onneksi viikossa ohi ja pääsin muun treeniryhmän tavoin pyöräilyblokin kimppuun.

Pyöräblokki alkoi FTP-testillä. FTP (Functional Treshold Power) -testi on pyöräilijöille tuttu testi, jolla mitataan maksimaalinen keskiteho (watit), jota pystyy ylläpitämään tunnin ajan. FTP-testin ehkä suosituin muoto on 20 minuutin testi, josta saatu tulos kerrotaan luvulla 0.95 ja saadaan FTP. Tein testin elämäni ensimmäisen kerran syksyllä ja silloin tulokseksi tuli 164 wattia. Se on tosi surkea tulos, mutta mitäpä muutakaan se aloittelevalla triathlonistilla olla. Nyt oli aika uusia testi. Lähdin rohkeasti matkaan ja pyrin pitämään watit koko ajan yli 200. Ei ihan onnistunut vielä tällä kertaa. Jaksoin pitää yllä yli 200 wattia 8 minuuttia, sitten tuli noutaja. Pyöritin testi kuitenkin loppuun saakka, mutta watit laskivat loppua kohden. Testitulos kuitenkin parani ja se on nyt 178. Ihan hyvä parannus kuitenkin. Katsotaan tilanne taas uudelleen pyöräblokin jälkeen.

FTP-testin avulla voidaan oman kehityksen seuraamisen lisäksi määritellä harjoitustasoja samalla tavalla kuin sykkeen perusteellakin. FTP-testin hyödyntäminen harjoittelussa vaatii kuitenkin joko wattipyörän tai wattikampien hankkimista. Itse en kumpiakaan omista, joten toistaiseksi treenaan sykkeen ja oman tuntemuksen mukaan. FTP-testin tuloksia ei suoraan kannata verrata toisten tekemiin tuloksiin. Tulokset voivat hieman pyörästä riippuen vaihdella. Tämän vuoksi testi kannattaa tehdä aina samalla pyörällä. Testi on tappavan raskas, ei todellakaan mitään kivaa puuhaa. Suuri osa testistä poljetaan kuitenkin anaerobisen tason yläpuolella.

Pyörablokki on osoittautunut huomattavasti tylsemmäksi kuin uintiblokki... Suomen talvessa kun ei paljon treenejä voi ulkona pyörällä tehdä ja pyöräblokki tarkoittaa sen vuoksi pyörän iskemistä kiinni harjoitusvastukseen. Onneksi kerran viikossa on pitkä, kahden tunnin spinning yhteistreeninä. Kaksi tuntia kotona harjoitusvastuksen kanssa on minulle kidutusta, niitäkin olen näiden viikkojen aikana päässyt kokemaan.

Viime viikolla tein pari pyörätreeniä kuntosalilla ohjatussa spinningissä. Tahtovat vaan nuo kuntosalien ryhmäliikuntatunnit olla niin koko kansalle suunnattuja, että puhtaasti vetäjän ohjeilla oma treeni jäisi hieman vajaaksi sekä pituuden että tehon puolesta. Onneksi jokaisessa pyörässä on oma vastuksen säätö ja jokainen voi myös määritellä pyöritysnopeuden itse. Lopulta treenin onnistuminen on vain itsestä kiinni. Lisää pituutta treeniin olen saanut tulemalla tunnille aikaisemmin tai jäämällä saliin polkemaan vielä tunnin päätyttyä.

Takana kolmen viikon mittainen uintiblokki

Kuten olen ennenkin kertonut, noudatan tällä hetkellä ammattilaisten laatimaa harjoitusohjelmaa triathlonharrastuksen puitteissa. Eipähän ainakaan mene tasapaksuksi puurtamiseksi. Tällä hetkellä vietän palauttavaa viikkoa, joka onkin mennyt taas totaaliseksi huilailuksi, kun lapsemme viime viikolla sairastama flunssa tms. tarttui myös minuun ja olen nyt pötkötellyt pari päivää peiton alla ja ollut poissa töistäkin. Toivottavasti tästä ei tule tapaa, että kaikki keventelyviikot sairastan.

Ensimmäisellä uintiviikolla uin neljä kertaa ja yhteensä 8900m, toisella viikolla uin viisi kertaa ja yhteensä  11 250m. Kolmannella viikolla ohjelmassa olisi ollut kuusi uintia, mutta perheellisenä ihmisenä en millään saanut aikatauluja sovitettua niin monelle uinnille ja toisekseen uinti alkoi myös jo painaa. Ehkä järkevämpi jättää yksi kerta tekemättä ja tehdä muut harjoitukset hyvin kuin väkisin vääntää kaikki harjoitukset puoliteholla, kun ohjelmassa sattuu niin lukemaan. Ohjelma ei siis ole minulle henkilökohtaisesti laadittu, joten oma soveltaminen on varmasti enemmänkin kuin toivottavaa. Oma taipaleeni on kuitenkin vielä niin lyhyt lajin parissa, että kestävyyttä näihin treenimääriin ei välttämättä vielä ole. Uin siis "vain" viisi kertaa viimekin viikolla, yhteensä 13 800m. Sunnuntain pitkässä uinnissa tein oman matkaennätyksen läpsyttelemällä allasta päästä päähän 4200 metriä. Laskeskelin, että tämä tarkoitti sitä, että kävin kääntymässä 25 metrisen altaan toisessa päädyssä 84 kertaa! Ei ihme, että volttikäännöskin alkaa pikkuhiljaa jotenkin sujua!

Näillä yhtä lajia painottavilla blokeilla on tarkoitus viedä tätä yhtä lajia askel ylöspäin. Muita kahta lajia ylläpidetään näillä viikoilla, joten pyörää ja juoksua oli ohjelmassa kaikilla näillä viikoilla vain kaksi harjoituskertaa. Tuntuu toimivan, sillä viime sunnuntain yli neljäkilometrinen treeni meni ihan helposti. Enpä olisi moista matkaa uskonut vielä syksyllä uivani!

Palauttelevan viikon treenit osoittavat toistaiseksi melkein nollaa. Jo tiistaina olo oli vähän kummallinen, mutta päätin kokeilla juosta kevyesti. No, tajusin melkein heti, että olo ei ole pelkästään väsynyt, vaan taustalla taitaa olla nyt muhiva pöpö ja jätin hölkän 3 kilometrin mittaiseksi. Hyvä niin, sillä keskiviikkona kurkku oli tosi kipeä ja lämmötkin hieman koholla (37.2) ja illalla jo laskisin olleeni ihan kuumeessa (37.9). Tänään olo on tuntunut jo huomattavasti paremmalta, mutta olen ollut vielä poissa töistä. Katsotaan, pääsenkö tällaisella pikaisella parin-kolmen päivän sairastelulla, vai jatkuuko tauti vielä pidempään...

Tämä Mäkelänrinteen maksema tuli siis vuoden kolmella ensimmäisellä viikolla hyvinkin tutuksi. Uutta ohjelmaa en ole saanut vielä, joten jää nähtäväksi, mitä valmentajat ovat meidän päämme menoksi suunnitelleet seuraaville viikoille!

299 tuntia 42 minuuttia

Joskus opiskeluaikoina innostuin hiihtämisestä oikein kunnolla. Kun kilometrejä alkoi talven aikana kertyä, otin tavoitteekseni hiihtää 1000 kilometriä kauden aikana. Talvi oli kunnollinen, myös pakkasten suhteen, ja väliin mahtui kahden viikon hiihtämätön jakso, sillä pakkanen paukutteli likemmäs kolmessakymmenessä asteessa, välillä ylikin. Ei asiaa hiihtämään. Tavoite näytti mahdottomalta. Lopulta, kevään jo kolkutellessa ovella, hiihtokilometrejä oli kirjattu vihkooni 998. Päätin lähteä hiihtämään ne puuttuvat kilometrit. Hiihtokeskuksen latupohja oli roskia täynnä, hiihtolatu upotti jokaisen suksipotkun aikana ja roskat tarttuivat pohjiin. Totesin, että tässä ei ole mitään järkeä. En halua rikkoa välineitäni. Viimeiset kilometrit jäivät hiihtämättä. Aika moni kyseli sen talven jälkeen, että miten kävi. Kerroin, että en ihan päässyt tavoitteeseeni, jäi 2 kilometriä vajaaksi. Moni kyseli, että harmittaako ja miksi en nyt vaan jotenkin hiihtänyt niitä puuttuvia kahta kilometriä. Yritin selittää, että se ei nyt ollut tässä se juttu loppujen lopuksi. Pidän hiihtämisestä, rakastan sitä, enkä halunnut jättää hiihtämisestä niin surkeaa kuvaa koko kesän ajaksi mieleni syövereihin. Mieluummin mietin ihania laturetkiä tai sunnuntaiaamun pitkiä hiihtolenkkejä, kun toiset vasta heräilivät sunnuntaihin. Aurinko nousi ja väritti taivaanrannan ihanilla väreillään. Latu oli juuri kunnostettu ja sukset luistivat. Hiihdän sen 1000 kilometriä rikki sitten toisella kerralla. Seuraavana talvena se menikin sitten rikki ihan kirkaasti, kun tavoite oli asetettu heti alkutalvesta, eikä vasta tammi-helmikuussa, jolloin kausi Kuopion korkeudella oli jo pitkällä.

En ole laskenut juoksu- tai pyöräkilometrejä yhteen vielä viime vuodelta. Toki kilometrit on aina vihkoon merkattu, mutta loppuraportti on tekemättä. Saa nähdä, teenkö sitä edes ollankaan. Sen verran laskin, että ynnäsin harjoitteluun käytetyt ajat yhteen. 299 tuntia ja 42 minuuttia. Joku voisi taas kysyä, että harmittaako, kun 300 tuntia jäi noin lähelle. Ei harmita. Kaikki nämä tunnit on sydämellä liikuttuja. Rakkaudesta lajiin. Enkä ollut edes mitään tuntitavoitetta itselleni asettanut. Viime vuodelle otin tavoitteeksi juosta yli 1500km, mutta luulen, että sitä tavoitetta en saavuttanut. Se tavoite menetti merkityksensä jo viime maalis-huhtikuun taitteessa, kun liityin triathlonryhmään. Tajusin, että laatu on tärkeämpää kuin kilometrien kerääminen. Siitä osoituksena 13 minuutin aikaparannus jo parin treenikuukauden jälkeen Tukholman maratonilla.

Tänä vuonna en tee sen kummemmin mitään uudenvuodenlupauksia. Tavoitteenani on pyrkiä pysyttelemään terveenä ja vammattomana, saada uusia liikuntaelämykisä ja elää täysillä. Kilometrit ja treenitunnit tulevat siinä sivussa. Pari ilmoittautumista on sisällä jo, mutta luulen, että ne ansaitsevat ihan oman päivityksensä.

Urheilullista uutta vuotta 2017!

Mukavat joulunpyhät ja ihana arki

Joulu on onnellisesti takanapäin. Vietimme joulua oman perheen kesken rauhallisesti yhdessä olellen. Oman osansa rauhallisuuteen toi flunssani, joka iski päälle kunnolla aatonaattona. Vaikka kuumetta ei ollutkaan, joulusiivoukseen meni koko päivä, sillä välillä piti huilia. En ottanut asiasta stressiä, vaikka olinkin lykännyt siivoamista tarkoituksella lähemmäs joulua. Pölypalleroita ja hiekkaa oli lattioilla sen verran, että vuotavasta nenästä huolimatta siivous oli vain tehtävä. Imuroin matot ensin huolellisesti ja vein ne sitten vielä ulos tuulettumaan. Myös petivaatteet pääsivät pihalle. Sen jälkeen pyyhin vielä lattiat kostealla ja pyyhin pölyt. Puhtaat lakanat sänkyihin, matot sisälle ja minun jouluni alkoi. Ihana puhdas tuoksu ja kynttilät tunnelmaa luomassa. Lapset koristelivat kuusen samalla kun itse nautiskelin lämmintä glögiä. Lämmin juoma tuntuikin flunssaisena erityisen hyvältä.

Aattoaamu ei tuntunut valkeavan täällä Etelä-Suomessa millään. Vettä satoi oikein ropisemalla. Sanoin muulle perheelle, että nyt laitetaan sälekaihtimet kiinni, valot pois ja kynttilät palamaan. Luodaan itse se joulutunnelma. Aaton aikana katsoimme televisiosta joulurauhanjulistuksen, Frozen elokuvan ja Yle Areenasta Metsoloiden joulujakson 1990-luvulta. Nostalgiaa. Lapset kyllä tuumivat, että tässä ei kyllä tapahdu yhtään mitään. Samaan aikaan joululaatikot (valmiista soseista tehdyt) kypsenivät uunissa ja jouluillallista pääsimme nauttimaan illansuussa. Laatikot, savustettua kalkkunaa, itsetehty rosolli ja mieheni savustama lohi, siinä ehkä joulupöydän suurimmat herkut.

Lapset eivät enää usko joulupukkiin, joten lahjat oli aseteltu kuusen alle jo aatonaattona, kun kuusi oli koristeltu. Lahjat avasimme ruuan jälkeen, jotta lapset ehtivät ennen nukkumaan menemistä kunnolla nauttia lahjoistaan. Paketeista paljastuikin toinen toistaan mieluisampia lahjoja. Kaikki olivat ilmeisesti olleet kiltteinä tänä vuonna.

Joulupäivänä sama rauhallinen meno jatkui. Söimme lisää jouluruokia ja katselimme elokuvia. Illalla oli päästävä flunssasta ja kehnosta säästä huolimatta jo vähän ulos. Lasten Pokemon Go -pelissä oli yksi muna haudottavana, sen saa kuoriutumaan 5 kilometrin kävelyn jälkeen. Eli teimme lenkin, jonka varrelta keräilimme lisää Pokemoneja ja saimmepa lenkin lopuksi vielä munankin kuoriutumaan. Tai no, lapsen piti vielä käydä talon ympäri kiertämässä, sen verran vajaaksi jäi. Jännä peli, laittaa ihmiset liikkeelle. Katsotaan, kuinka kauan lasten kiinnostus peliä kohtaan kestää.

Tapanina palailin pikkuhiljaa treenien pariin ja kävin tekemässä reilun tunnin kuntosalitreenin läheisellä kuntosalilla. Muutama muukin oli päättänyt jatkaa treenaamista tapanina. Yksin ei tarvinnut treenata salilla, mutta toisaalta laitteisiin pääsi juuri sitä tahtia kuin halusikin. Heti mieli ja olo koheni!

Tiistaina klitti sitten taas paluu arkeen. Kivaa sekin. Syödä tavallista ruokaa ja tavallisia määriä, vaikka ei tuo joulu sairastamisen takia mitenkään mässäilyksikään mennyt. Nuhassa ruoka ei oikein maistu, eikä oikein suklaakaan. Gluteenittomat tortutkin jäi kokonaan leipomatta. Tiistain työpäivä hieman venäjti, koska vaikka on hiljaista niin myös suuri osa ihmisistä on lomalla, joten jos tuleekin yllättävää tekemistä, onkin yhtäkkiä kiirusta. Menin suorän töistä vielä uimaan. Kotiin ei ollut hengenhoppua, koska mieheni on lomalla ja tiedän lapsilla olevan ruokaa ja valvova silmä kotona.

Ja minun arkeenihan liittyvät läheisesti lennossa nautitut välipalat ennen treeniä!

Tällä viikolla olen yrittänyt palata pikkuhiljaa suht normaaliin treenirytmiin, mutta ihan en siihen ole vielä kyennyt. Flunssan jälkitautina minulle jäi jonkin sortin vatsatauti. Ei ole pahaa oloa tms. mutta vatsa on turvonnut ja kipeä, hirveästi murisee, selvästi jotain hieman poikkeavaa. Esim. juokseminen ei vaan tunnu kivalta. Täytyy tänään käydä ostamassa apteekista jokin maitohappovalmiste, jospa sillä saisin vatsanikin rauhoittumaan.

Rauhallista joulua!

Vietän joulua tällä kertaa suurimmaksi osaksi vaaka-asennossa nenäliinapaketin vierellä. Flunssa iski todenteolla. Nyt on hyvä aika ladata akkuja, lukea kirjaa ja katsoa elokuvia. Leppoisaa. Toivottavasti sinunkin joulusi on leppoisa ja saat ladatuksi hieman akkuja. Ulkona sataa vettä, eikä lumesta ole tietoakaan, mutta kun laittaa sädekaihtimet kiinni, himmentää valoja, sytyttää kynttilät ja kuuntelee radiosta joululauluja, voi mielessään palata niihin lapsuuden jouluihin, kun lunta oli paljon ja pakkasta vielä enemmän.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Pakkasyö on, ja leiskuen

Pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydän untaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää

harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun,

katsoo metsää, min hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.

-Viktor Rydber, Tonttu-