Viileitä aamuja, lämpimiä päiviä ja kipeitä lihaksia

Aika lentää siivillä. Kolmas työviikko jo alkanut loman jälkeen! Tätä vauhtia, jos aika menee, niin kohtahan on joulu!  Nyt, kun tänne pohjolaankin saatiin vihdoin ja viimein kesäkelit, olen hyödyntänyt entistä enemmän aamuja treenaamiseen. Mikäli aamutreeni ei ole sopinut aikatauluuni, olen lähtenyt lenkille illalla, auringon jo hieman painuttua mailleen. Olen nimittäin huomannut, että kovempaa/pidempää lenkkiä tehdessäni en ole ollenkaan lämpimän sään ystävä. Sykkeet nousee helpommin ja etenkin pitkällä lenkillä tuntuu horkkaavan, eli en osaa ilmeisesti juoda oikeassa suhteessa urheilujuomaa ja vettä ja alan lopulta vähän kärsiä nestehukasta ja se saa aikaan vilun väreitä.

Syksyn lähestymisen huomaa kyllä siitä, että yön ja päivän lämpötiloilla on melkoinen ero. Aamulla on ollut kylmimmillään alle 6 astetta lämmintä ja iltapäivällä kuitenkin hätyytellään hellerajaa. Tämä saa aikaan sitten aamusumuja. Alla kuva yhdestä sellaisesta aamusta, kun lenkilläni sumun läpi suunnistin.

Keskiviikkoaamuna suunnistin sumun sijasta kuntosalille. Muutin personal trainerin keväällä tekemää ohjelmaa siten, että pidin kokonaisuuden samana, mutta vaihdoin liikkeet. Toisinsanoen tein liikkeet olkapäille, rintalihaksille, hauiksille, ojentajille, yläselälle ja alaselälle, mutta vaihdoin liikkeet niin, että esim. hauikset tein alataljan sijasta käsipainoilla ja rintalihasliikkeenä oli penkkipunnerruksen sijasta penkkipunnerrus vinopenkissä käsipainoilla. Etsin näitä liikkeitä etukäteen netistä ja valitsin sellaisia, jotka varmuudella osaan. Tulipa treenistä kerrassaan mukava treeni ja ylävartalo huusi pari päivää hoosiannaa. Liekö sitten lihasten väsyminen johtunut enemmän kuukauden salitauosta vai vähän vaihdetuista liikkeistä....

Perjantai-iltana juoksin 4*500m vetoja ja sunnuntaina suuntasin pitkikselle. Pitkis meni osittain vähän plörinäksi, kun osan matkaa kävelin siinä helteessä ihan suosiolla. Aurinkoisilla osuuksilla tuntui niin pökerryttävän kuumalta. Ehkäpä lenkki silti ajoi peruskestävyysasiansa, kun kaksi tuntia ja 15,5km taapersin.

Tähän loppuun on pakko jakaa teidän kanssa vielä yksi ruokakuva. Lämpöisellä ilmalla ei oikein tavallinen lämmin ruoka maistu, joten usein olen vaihtanut lämpimän ruuan runsaaseen salaattiin. Näin mahtavan suuren salaatin kokosin itselleni yhtenä päivänä työpaikan ruokalassa. Namskis!

Nolla kilometriä juoksua

Elokuu on pitkällä, koulut alkaneet ja arki palannut. Viime viikolla vielä lomailin, mutta maanantaina oli palattava sorvin ääreen. Olin suunnitellut viimeisestä lomaviikosta kunnon treeniviikkoa, mutta kuten arvata saattaa, suunnitelmat eivät aina toteudu. Viime viikon saldona oli nolla kilometriä juoksua. Ei viikko loppujenlopuksi ihan treenitönkään ollut, eli eipä syytä huoleen. Tiistaina vaan iski paha kurkkukipu, joka vieraili luonani perjantaihin saakka. Sen kummemmaksi flunsaaksi tauti ei taaskaan mennyt, mutta kurkku oli välillä tosi kipeä ja olokin nuutunut. Oli siis pakko ottaa iisisti. Treeniviikko näytti lopulta tältä:

Maanantai: pyöräily 34 km (1,5h)
Tiistai-Perjantai: Lepo
Lauantai: pyöräily 49 km (2,5h)
Sunnuntai: rullaluistelu 25,5 km (1,5h)

Kaikenkaikkiaan määrää kertyi ihan hyvin, kaikki liikunta oli kuitenkin peruskestävyyttä, eli en heti kurkkukivusta toivuttuani lähtenyt repimään, vaan lauantain ja sunnuntain lenkit olivat kunnollisia fiilistelylenkkejä. 49 kilometrin pyörälenkillä ehtikin nähdä monenlaista maksemaa. Olin niin ihastuksissani pyöräillessäni hiljaisia kyläteitä pitkin. Nämä olivat kuitenkin sen verran isompia teitä, että olivat asfaltoituja. Kyllä kelpasi! Ehdottomasti yksi tämän kesän parhaista lenkeistä. Lenkin varrella ohitin ratsastajia, tien viereisellä pellolla heinää syöviä lehmiä, koiranulkoiluttajia ja yhden ihmisen, kenellä oli mukana sekä koira että kissa. Kissa kulki vapaana muutaman metrin päässä emännästään. Hellyyttävä näky.

Sunnuntain rullaluistelulenkki oli kesän ensimmäinen. Kivaa puuhaa sekin, mutta hieman on alkanut iän karttumisen myötä vähän pelottaa. Rullaluistimilla kun pääsee aika kovaa, siitä vauhdista jos kaatuu, niin jälki ei välttämättä ole kaunista katseltavaa... Loppulenkistä koinkin pieniä kauhun hetkiä, kun jarrupalan ja viimeisen renkaan väliin meni alamäessä iso kivi. Viimeinen pyörä ei pyörinyt enää ja toinen jalka tuntui jäävän toisesta jalasta jälkeen. Onneksi älysin alkaa jarruttamaan jarrupalalla ja sain vauhdin pysähtymään, enkä onneksi kaatunut! Aika lähellä se oli! Muistona kesän ensimmäisestä rullaluistelulenkistä on mojova rakkula jalassa. Auts!

Tämän viikon aloittelin leppoisasti jälleen lepopäivällä ihan käytännön syistä johtuen. Maanantaina oli vain muuta menoa. Tiistaina kävimme uimassa uimahallissa illalla, mutta koska olin liikkeellä lasten kanssa, en päässyt itse kunnolla uimaan. Melkein levoksi meni siis vielä tiistaikin. Eilen keskiviikkona olin aamulla joogassa ja illalla tein vielä kotona kahvakuulalla lihaskuntoliikkeitä. Tänään palasin viimein juoksun pariin ja ei kulkenut. Ei kulkenut yhtään! En tiedä johtuiko juoksun kulkemattomuus eniten eilisillan kahvakuulailusta kipeytyneistä reisistä, aikaisesta ajankohdasta (juoksin työmatkaa aamulla ennen seitsemää), vai ihan vaan korvien välistä! Toivottavasti seuraava juoksulenkki kulkee paremmin!

Kyllä maalla on mukavaa!

Olen asunut lapsuuteni maalla. 20 kilometrin päässä kaikesta sivistyksestä. Lähimpään kauppaan oli 14 km ja lähimmille katuvaloillekin 7 km. En haaveile hevosista ja omasta maatilasta, sen verran romanttiset kuvitelmat maalaiselämästä ovat lapsuusvuosinani karisseet. Ei ympärivuotinen elämä maalla välttämättä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Omalla rauhalla, isolla pihapiirillä, jäven rannalla ja kauniilla maisemilla on myös oma kääntöpuolensa, niin kuin kaupunkielämälläkin on. Pitkä, pimeä talviaika on maalla tosiaankin pitkä, pimeä talvikausi, kun ne katuvalotkin ovat siellä seitsemän kilometrin päässä. Lumityöt pitivät mielen virkeänä ja lenkeille lähdettiin talviaikaan pukeutuneina heijastimiin ja otsalamppuun. Kuulostaa romanttiselta, mutta ei se sitä enää kymmenennen lenkin jälkeen ole. Koulumatka oli alakouluaikaan yli viisi kilometriä ja myöhemmin melkein 20 kilometriä, joten koulupäivistä tuli väkisin etenkin yläaste- ja lukioaikoina pitkiä. Pienessä kyläkoulussa ei ollut liikuntasalia, joten talvisin meillä oli joko luistelua tai hiihtoa. Lento- tai koripalloa, muista sisäliikuntalajeista puhumattakaan, kokeilin ansimmäistä kertaa vasta yläasteella. Ehkäpä sen vuoksi minusta ei tullut joukkuelajien harrastajaa, vaan olen enemmän yksilölajien harrastaja. Olenkin päättänyt, että loppuelämän asun sellaisessa paikassa, missä on katuvalot ja asfalttitiet. Saa nähdä, vielä voi mieli matkalla muuttua ja niin saakin muuttua. Nyt olen tätä mieltä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä myöhemmin tuo tullessaan.

Negatiivissävytteisestä alusta huolimatta olen nauttinut ison osan lomastani maaseudulla vailla isompia mukavuuksia pienessä kesämökissä. Ja olen nauttinut! Kesällä pääsee maallakin lenkille ilman otsalamppua, teitä ei tarvitse aurata ja maisemat ovat huikeat. Olen osan ajasta mökkeillyt myös lasten kanssa yksin ainoana aikuisena ja olen huomannut, miten perusasioiden hoitamiseen menee enemmän aikaa kuin kaupungissa. Tiskejä ei ladatakaan astianpesukoneeseen, vaan tiskaaminenkin on suunnitelmallinen juttu - ensin on kannettava puut liiteristä ja lämmitettävä tiskivesi padassa. Saunominen on tietysti myös samanmoinen puuha, kun saunan lisäksi on varmistettava, että siinä padassa on lämpöistä vettä. Siitä huolimatta olen nauttinut! Ja nämä perusasiat ovat olleet niitä päivän kohokohtia. Emme ole tämän kesän viileiden ja sateisten säidenkään häiritä mökkeilyämme. Onneksi juuri yhtenäkään päivänä ei ole satanut koko päivää. 

Lomaviikkoihin on mahtunut paljon sukulointia ja vanhojen ystävien tapaamista, marjojen poimimista ja säilöntää talven varalle, lenkkeilyä, lettukestejä, mattopyykkiä, lapasten neulontaa ja paljon leppoisaa oleilua. Mustikkametsässä on venytelty takareisiä oikein kunnolla, kun tuolla pohjoisempana kaikki mustikat eivät olleet vielä kypsiä. Helpompaa oli valikoida kypsät yksilöt käsin, joten sankot täyttyivät hitaammin kuin poimurilla poimittaessa. Metsämansikoiden makuunkin olemme päässeet, niitä olemme napsineet suihimme suoraan mökkipihasta.

Kuten jo mainitsinkin, mökkielämään on mahtunut myös lenkkeilyä. Alkuviikosta tein vajaan viiden kilometrin lenkin niin, että vauhti kasvoi jokaisella kilometrillä niin, että viimeisen kilometrin juoksin sen minkä kintuista pääsin. Viimeinen kilometri oli kokonaisuudessaan loivaa nousua, joten vauhtia en saanut painumaan alle viiden minuutin kilmetrivauhtiin, vaan jäin vauhtiin 5:19. Se oli siinä maastossa parasta, mihin sinä päivänä pystyin. Hyvä treeni silti. Minulla oli vielä oma pieni kirittäjä mukana polkupyörällä, joten lenkki sujui leppoisasti. Viimeisille kilometreille kyllä varoittelin, että en pysty enää itse puhumaan, mutta sinä voit lörpötellä minulle, kuulen kyllä, vaikka en pysty vastaamaan läähätyksen keskeltä.

Autoreissulla olin bongannut noin kymmenen kilometrin päässä mökiltämme uuden kesäkioskin. Tänään aamulla päätin, että teen pitkiksen tuolle kioskille. Kioski mainostaa omatekoista maalaisjäätelöä, joten ajattelin, että kesän kunniaksi voin tehdä pitkiksen, jolla käyn puolessa välissä lenkkiä nautiskelemassa jäätelön. Juoksin siis aamupäivällä kioskille 10,5 km, söin maalaisjäätelön ja nautin hetkisen maisemista ja palasin takaisin. Lenkille tuli siis pituutta vähän reilut 21 km. Hyvä pitkis! Välillä kyllä maantien laidassa juokseminen oli aika tylsää, mutta leikittelin ajatuksella, että olen juoksemassa maratonin valkoista viivaa pitkin. Tämä ajatus sai taas jalan nousemaan vähän rivakampaa tahtia ja sai myös hymyn huulille. Tällä lenkillä vauhdilla ei ollut mitään väliä, arvelen sen painuneen noin 7:30 min/km vauhtiin. Pääasia, että sain tehtyä yli 20 km pitkän lenkin, jos vielä syksymmällä maratonille meinaan. 

Sateisina hetkinä olen vetänyt mökillä lämpöiset sukat jalkaan, nostanut jalat sohvalle ja neulonut lapsille talvea varten lapasia televisiota katsellen. Luvallinen löhöily on lomalla myös oikein tervetullutta ja mukavaa akkujen lataamista!

Pikajuna pohjoiseen

Pikajuna pohjoiseen, vie mua sinne uudelleen, 
mistä kerran maailmaan, mä lähdin siipiäni koittamaan.
Niin turhaan muualta mä onneani hain,
nyt sinne meen, mistä sen sain.

Tämä Jukka Kuoppamäen iskelmän kertosäe soi tällä hetkellä korvamatona korvissani non-stoppina. Kauan odotettu loma alkoi eilen puoli kuuden jälkeen illalla, kun painoin työpaikan oven kiinni seuraavaksi neljäksi viikoksi. Kun käytännössä tärkein työkalu työssäni on aivot ja tietokone niiden jatkeena, työasiat jäävät välillä päähän pyörimään myös vapaa-ajalle. Etenkin, jos työpäivänä ratkottavana on ollut jokin ongelma, joka ei ehtinyt selvitä ennen työpäivän loppumista. Näin loman alkaessa olisi tietenkin hyvä, että saisi omat aivonsa käännettyä lomamoodiin mahdollisimman nopeasti. Hyväksi keinoksi tässä käännösoperaatiossa olen havainnut sen, että heti loman alkajaisiksi lähtee johonkin. Tänään lauantaina kello herätteli siis normaalin arkiaamun tavoin ennen kuutta ja hyppäsin junaan kohti pohjoisempaa Suomea ja kotiseutuja. Siitä syystä siis korvamatona juurikin Pikajuna pohjoiseen. Sopii täydellisesti tunnelmaan.

VR tarjosi kesätarjouksena viidellä eurolla istumapaikan korotusta 1-luokkaan. Tartuin tähän tarjoukseen ja nyt nautin Suomen kesäisistä maisemista hitusen ylempää junan kakkoskerroksesta. 1-luokan etuihin kuuluu myös ilmaiset päivän lehdet ja kahvia. Nautin olostani ja kesäloman alkamisesta. Ja minun lomaani myöskään sää ei voi pilata! Perillä odottaa puusaunan löylyt ja järven ranta, tulipa taivaalta vaikka pieniä miehiä! Sateella lueskellaan ja tehdään käsitöitä, leivotaan ja kuunnellaan musiikkia. Poudalla säällä nautitaan ulkoilmasta. Ja lenkkeilyähän sää ei estä!

Sitten treeniasioihin. Viime viikko oli treenillisesti mahtava. Kävin juoksemassa kolme kertaa, kuntosalilla kaksi kertaa ja viikon kruunasi viikonlopun judoleiri, jossa judotreenejä oli perjantaina yhdet, lauantaina kolmet ja sunnuntainakin vielä kahdet. Yhden treenisetin pituus vaihteli puolestatoista tunnista kahteen, joten kyllä maanantaina kropasta huomasi, että jotain oli tullut tehtyä... Kesän ainakin tähän mennessä lämpimin viikonloppu tuli siis vietettyä aika pitkälti sisätiloissa hikoillen, mutta kivaa oli. Juomaa kului hurjasti (vettä, vichyä, limua) ja ruokaakin sai pistellä poskeensa ihan kunnolla sillä kulutuksella. Sunnuntain kruunasikin paluumatkalla haetut pizzat. Eikä tullut edes ähkyä.

Tällä viikolla huilailin maanantain ja pyhitin illan lähinnä kotitöille. Tiistaina juoksin osan työmatkastani, samoin eilen. Tykkään hirmuisesti aamulenkeistä. Päivä jotenkin lähtee tosi virkistyneenä käyntiin pienen hikoilun jälkeen. Juoksureppu onkin osoittautunut todella käyttökelpoiseksi, eikä ole päässyt pölyttymään. Vaihtovaatteet huolehdin työpaikan pukuhuoneeseen jo edellisenä päivänä, joten juoksurepussa mukanani kulkevat lähinnä lompakko, kännykkä ja avaimet.

Eilinen aamulenkki sujui hyvin ja askel tuntui kevyeltä, johtuen varmaan osittain myös edessä häämöttävästä lomasta. Juoksin 8km:n taipaleeni nopeammin kuin koskaan ennen. Yleensä tavoitteenani ei ole juosta mitään enkkoja lenkeilläni, koska tykkään vaihdella reitteja ja juosta sen päivän tuntemuksien mukaan. Tuo työmatkareitti vaan on tullut taivallettua nyt niin monta kertaa, että matkaan menevä aika on hyvin tiedossa. Sen perusteella pystyn myös suunnittelemaan jatkoyhteyden perille kohteeseen. Yleensä aikaa on mennyt 50-52 minuuttia. Eilen vain 48. Nopein kilometri taittui aikaan 5:47:00. Tästä on hyvä jatkaa!

Hyvää viikonloppua!

Keskikesän kuntoilukuulumisia

Kesäkuu vetelee viimeisiään ja maratonista on kulunut kuukausi. Tämä kuukausi on mennyt juoksemisen suhteen paljolti palautellessa. Olen käynyt juoksemassa toki useitakin kertoja, mutta ilman mitään tavoitteita. Olen liikkunut myös muilla tavoilla kuin juosten. Olen kaivellut maantiepyöräni talven pölyjen alta, käynyt vähän ahkerammin kuntosalilla ja muutaman kerran myös irrotellut hikeä tatamilla. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus aloittaa juoksutreenit todenteolla uudelleen, tähtäimessä syksyn koitokset. Olen ajatellut juosta vielä toisen maratonin syksymmällä. En ole vielä tarkemmin päättänyt minkä, mutta vaihtoehtojahan löytyy vaikka millä mitalla. Jokin kotimainen tapahtuma kuitenkin tällä kertaa. Toisaalta mieli halajaisi HCM:lle, juostaanhan se pitkään aikaan viimeistä kertaa päättyen Olympiastadionille. Syksyllä Olympiastadionilla alkaa remontti. Mutta elokuu taitaa tulla vähän liian äkkiä, ehdinkö päästä takaisin kuntoon siihen mennessä?

Sunnuntaina tein ensimmäisen pidemmän juoksulenkin maratonin jälkeen. Hipsuttelin hissukseen vajaat 14 km ja jalat tuntuivat kyllä tosi hyviltä ja voimaa tuntui taas olevan. Lenkkeily olikin oikein mukavaa vaihteeksi lämpöisessä ja aurinkoisessa säässä. Kovin montaa kertaa tänä kesänä ei ole vielä ihan lyhyissä juoksuhousuissa lenkille voinut lähteä, mutta sunnuntaina oli jo tarpeeksi lämmintä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin jopa hitusen liian lämmintä, kun näihin lämpimiin säihin ei ole vielä ollenkaan tottunut. Hiki kyllä irtosi kummasti, vaikka hissukseen meninkin. Ja ai että tätä luonnon kauneutta! Alla vähän tunnelmakuvia, joita olen lenkeilläni räpsinyt:

Jouduin myös käymään viime viikolla lenkkikenkäostoksilla. Vuoden verran palvelleet menopelini olivat pohjastaan jo melkein sileät. Mökkilenkeille vielä oivat, mutta sisäänajo uusille kengille on aloitettava nyt, jos mielii niillä syksymmällä jonkin kisan kirmata. Olen varmasti maininnutkin, että pääasiallisina pitkisten juoksukenkinä vannon Asicsen Trainereiden nimeen. Toisina kenkinä minulla on New Balancen neutraalit kiertolöysät kengät. Eli näitä kaksia kenkiä vuorottelen muuten paitsi niillä pitkiksillä. Niillä Trainerit toimivat mielestäni paremmin. Nyt olikin hyvä aika tehdä kenkäostoksia, kun kevään malleja myytiin alennuksella. Nämäkin kengät irtosivat nyt alle satasella. Väri ei ehkä ihan mieleinen ole, mutta näkeepähän muutkin, missä painelen menemään!

Tunnelmia reilu viikko maratonin jälkeen

Nyt, kun maratonista on aikaa kulunut reilu viikko, kroppa alkaa tuntua palautuneelta. Viime viikon otin kaikin puolin ihan iisisti. Sunnuntaina, maratonin  jälkeisenä päivänä, kävin kävelemässä hissukseen vajaan tunnin, jotta maitohapot lähtisivät lihaksista liikkeelle. Keskiviikkona kävin hierojalla kevyessä,  palauttavassa jalkahieronnassa ja torstaina lapsukaisen kanssa hölkkäämässä pari kilometriä. Ensimmäisen juoksulenkin tein perjantaina. Hyvin hiljaisella tahdilla senkin ja mittaakin lenkillä oli vain 5 km. Tein tuon lenkin enemmänkin pään vuoksi, eli pääkoppa alkoi jo vaatia päästä vähän lenkkipolulle. Lauantaina pyöräiltiin perheen kanssa kevyellä rasituksella 10 km, kun pyöräilimme lampaita katsomaan.

Sunnuntaina palasin jo vähän normaalimpaan tahtiin käymällä päivällä kuntosalilla tekemässä ylävartalotreenin ja illalla vielä ohjatussa venyttelyssä. Ohjattu venyttely teki kyllä terää tässä tilanteessa! Takareidet tuntuivat vielä ennen venyttelytreeniä hitusen kankeilta, mutta venyttelyn jälkeen jalat ovat tuntuneet taas ihan normaaleilta omilta jaloiltani. Eilen uskaltauduin jo judotreeneihinkin ja tänään olen pakkasin juoksukamat reppuun, jotta voin juosta töistä kotiin iltapäivällä. Tästä se taas lähtee pikkuhiljaa! Ihanaa!

Näiden keveämpien viikkojen aikana olen huomannut, etten ole ollenkaan oma itseni, kun en pääse liikkumaan. Myös kaikki kotityöt tuntuu jääneen tekemättä, vaikka aikaa on ollut enemmän käytettävissä kaikkeen muuhun. Olen ikäänkuin jumahtanut sohvan pohjalle!

Tämän viikon aikana olen luonnollisesti käynyt myös itse suoritusta ja tapahtuman kulkua yleensäkin paljon läpi mielessäni. Olen miettinyt tietenkin jo, miten voisin parantaa aikaani, mitä olisi jatkossa tehtävä toisin. Päällimmäisenä on mielessä erilaisten vauhtilenkkien määrän lisääminen. Nyt kestävyys alkaa jo olla sillä tasolla, että maratonin voi juosta suht kevyesti läpi, mutta ajan parantamiseksi vauhtikestävyyttä on parannettava. Toki optimaalinen sääkin tapahtumapäivänä voisi parantaa aikaa jonkin verran, mutta sään varaan nyt ei voi mitään laskea, sää on mitä on ja se on aina kaikille onneksi sama. Itse tapahtumaa varten voisin ensimmäiseen juoksutapahtumaa varten antaa seuraavanlaisia vinkkejä:

1. Syö kisa-aamuna tuttuja turvallisia ruokia aamupalalla. Tankkausta ei kannata tehdä enää tässä vaiheessa. Lopeta juominen paria tuntia ennen starttia, jotta ehdit hoitaa myös vessa-asiat ennen starttia.
2. Jos tavoittelet tiettyä loppuaikaa, kellonaikoja, johon mennessä on oltava esim 5, 10 ja 15 km:n kohdalla voi merkata esim käsivarteen vedenkestävällä tussilla. Myös geelien ottoajat saattaa olla tarpeen merkata muistiin. Aivotoiminta ei viimeisillä kilometreillä ole enää vilkkaimmillaan. 





3. Varaa etenkin viileällä tai sateisella säällä paljon vaatetta vaihdettavaksi päälle suorituksen jälkeen. Juoksun jälkeen väsynyt keho ei jaksa enää säädellä lämpöä normaalilla tavalla. 
4. Sateisena päivänä jätesäkki on kätevä lähtöalueella. Ainakin isoissa tapahtumissa lähtökarsinoihin on mentävä ajoissa. Jätesäkkiin pohjaan päänreikä ja pysyt kuivana lähtöön saakka. Itse juoksussahan taas tarkenee paremmin sateesta huolimatta. Maalialueelle kannattaa varata toinen jätesäkki tai sadetakki kuivien vaatteiden päälle puettavaksi.
5. Suurissa tapahtumissa en suosittele kaverin kanssa juoksemista ainakaan tämän ensimmäisen kokemuksen perusteella. Ruuhkassa toisen menon seuraaminen vie vain turhaa energiaa. Jouduimme ystäväni kanssa esim. juomapaikoilla pinkomaan toista kiinni, kun juomamukin saaminen onnistuu toiselta paremmin. Hölmöä energian tuhlaamista. Sovi kuitenkin kaverin kanssa, missä tapaatte tapahtuman jälkeen. Nopeamman juoksijan tuskin kannattaa ainakaan huonolla säällä jäädä odottelemaan hitaampaa myöskään maalialueelle. Huomaa, että väkijoukossa ei välttämättä pääse myöskään puhelimella läpi. Kaveri on tietenkin kiva olla mukana tunnelmia jakamassa ja matkaseurana :)
6. Alkukilometreille kannattaa varata mukaan oma vesipullo, jonka voi heittää matkalla roskikseen. Tällä tavalla ensimmäisistä ruuhkaisimmista juomapisteistä voi juosta ohi.
7. Jos tavoittelet huippuaikaa, kannattaa ehkä huolehtia oma huolto radan varrelle. Juomapisteillä kuluu paljon aikaa ja välillä käteen saadussa mukissa ei olekaan sitä mitä kuvittelit. Itse sain yhdeltä juomapisteeltä urheilujuoman sijasta lihalientä. 
8. Vessapaperia taskuun! Puska voi joskus olla ainoa vaihtoehto tai bajamajajonot minuuttien mittaisia...
9. Varaa säilytykseen jäävään reppuun myös jotain pientä syötävää kaiken varalta. Itse tokkuraisena kävelin kaikkien ruokapisteiden ohi maalialueella. Jäin siis ilman järjestäjän tarjoamaa ruokakassia. Suklaapatukka repussa pelasti!
10. Älä istahda paikallesi heti maaliin tulon jälkeen. Pieni kävely aloittaa palautumisen paremmin. Istumasta saattaa olla hankala päästä enää ylös.
11. Luota itseesi ja kuntoosi. Viimeisillä kilometreillä mitataan tahdonvoimaa.

Onko sinulla vinkkejä kesän urheilutapahtumiin osallistuville?

Tukholman maraton 2015 Finisher!

Maratonmatkailijasta tuli lauantaina vihdoin ja viimein maratoonari! Päivä oli elämäni yksi huikeimmista ja tunnerikkaimmista päivistä. Päivän aikana tunteet heittivät vuoristorataa. Olin jännittynyt, iloinen, panikoiva, helpottunut, kiitollinen ja kaikkea mahdollista näiden väliltä yhden ainoan päivän aikana!

Olimme ystäväni kanssa varanneet maratonmatkan Vetikko Travelsin kautta. Ajattelimme, että etenkin ensikertalaisille tällainen valmismatka on helpoin, kun kaikki hoidetaan valmiiksi meidän puolestamme. Järjestelyt toimivatkin tosi mallikkaasti. Jo laivaan nousu oli vaivatonta ja onnistui ilman jonottamista, kun maihinnousukortit, ruokaliput ja infopaketti oli koottu jokaiselle omaan kirjekuoreen ja nämä kirjekuoret oli vielä pakattu yhteen isoon kirjekuoreen, josta löytyivät kaikki samassa varauksessa olevien henkilöiden kirjekuoret. Näppärää.

Laivalla oli aistittavissa seuraavan päivän h-hetkeen liittyvää jännitystä. Oli tosi kivaa olla tässä yhteisessä jännittyneessä tunnelmassa mukana. Illalla osallistuimme Vetikon järjestämään infotilaisuuteen ja sekin oli tosi hyödyllinen meille ensikertalaisille. Saimme vielä monta hyvää viimehetken vinkkiä seuraavaa päivää varten. Yksi hyvistä vinkeistä oli varata paljon lämmintä vaatetta mukaan juoksun jälkeen vaihdettavaksi. Tämä oli kyllä kullan arvoinen vinkki! Etenkin kun luvassa oli vesisadetta, liikaa vaatetta oli tuskin kenelläkään. Kävimmekin ystäväni kanssa ostamassa illalla vielä yhdet hupparit päälle puettaviksi. Vaikka tavaraa oli mukana matkalaukulliset molemmilla, lämmintä vaatetta oli liian vähän. Ja ilman sitä uutta hupparia olisin kyllä palellut paluumatkalla aivan takuulla!

Lauantaiaamuna menimme laivan aamiaisbuffettiin heti seitsemän jälkeen. Herkkävatsaisena en uskalla syödä enää samana aamuna kovin tukevasti, joten tyydyin syömään samanmoisen aamiaisen kuin tavallisina lenkkiaamuinakin. Söin maustamatonta jogurttia kson kipollisen marjojen ja hedelmien kanssa. Kuppi kahvia ja lasi tuoremehua. Päätin, että nyt ei riskeerata, vaan näillä mennään! Aamun aikana join vielä reilusti vettä, mutta lopetin juomisen reilut pari tuntia ennen kilpailua.

Kisa-alueelle lähdimme kävelemään kahta tuntia ennen lähtöä. Maihinnousukortit saimme jättää Vetikon tiskille satamaan. Palvelu, jota osasi sateisena päivänä arvostaa todella! Mitähän maihinnousukortista olisi ollut jäljellä vetisen maratonin jälkeen? Expo-alueella katselimme vähän ympärillemme ja katsastimme myös oman lähtönumeron mukaisen tavaransäilytyspisteen valmiiksi. Tavarat jätimme säilytykseen ihan viimeisillä hetkillä, ettei juoksuvaatteissa ehdi tulla kylmä. Pukeutuminen vaati hieman harmaita hiuksia. Lämmittääkö takki vielä märkänäkin, entä pitkähihainen paita, vai onko lämmön kannalta ihan sama mennä T-paidassa? Valitsimme molemmat juoksuasuiksi pitkähihaiset juoksupaidat. Minulla oli 3/4-lahkeiset juoksutrikoot ja kompressiosäärystimet, ystävälläni pitkät juoksutrikoot. Viime hetkillä alkoi myös ripsiä vettä, joten kaivelimme repuista vielä jätesäkit päällemme ennen kuin lähdimme massan mukana kävelemään kohti omaa lähtökarsinaa. Jätesäkki oli oiva valinta! Juoksimme jätesäkit päällä vähän matkaa myös itse kisassa ja jätimme ne matkalle, kun keho alkoi lämpenemään.

Fiilis oli mahtava. Jalat tuntuivat levänneiltä ja tankkaus onnistuneelta. Alkumatkasta vettä ei vielä satanut riesaksi asti, mutta matkan edetessä sade koveni. Vähän ennen puolta matkaa säntäsimme puskaan pissalle. Nämä naiset eivät bajamajoihin jonottele! Matka taittui suht kevyesti kolmeenkymppiin saakka, sitten alkoi kylmä kangistaa jalkoja. Varsinaisista krampeista en onneksi kärsinyt. Kaverin kyydistä olin tipahtanut jo hieman aiemmin. Kolmen kympin kohdalla tuli ensimmäiset kyyneleet. Tästä eteenpäin olisin juossut pidemmälle kuin koskaan ennen. Olin jo tässä vaiheessa varma, että maaliin tulen pääsemään. Etukäteen minua oli varoiteltu lopun rankasta noususta. Odottelin loppumatkan tätä nousua ja säästelin voimia vielä siihen. Mielestäni sitä nousua ei koskaan tullut! Loppu oli kevyempi kuin olin pelännyt, parempi tietenkin näinpäin. Viimeisellä kilometrillä oli joillakin yleisössä lappu "Remember, you paid for it!". Tämä kyltti sai hymyn huulille, tosiaan, olen maksanut tästä kokemuksesta! Koska jalat eivät toimineet yhtä nopealla temmolla kangistumisen takia kuin kunto olisi ehkä antanut myöden, heittelin viimeisten kilometrien aikana yläfemmoja lapsikatsojien kanssa. Kun kaarsin stadionin porteista sisälle stadionille annoin mennä täysillä! Minulle jäi ainakin itselleni mielikuva, että ohitin monta selkää vielä. En tiedä, onko mielikuva totta. Maalissa pääsi kyyneleet. Olin voittanut, olin voittanut itseni ja päässyt maaliin ensimmäiseltä maratoniltani. Alunperin ajattelin, että olen tyytyväinen, mikäli aikani on alle viisi tuntia. Lopulta tämä aika alittui reilulla vartilla, joten aikaanikin olen tyytyväinen. Pieni poika antoi minulle mitalin ja kohmeisin sormin käärin kertakäyttösadetakin lämmikkeeksi. Pari valokuvaa virallisella valokuvauspaikalla ja vaatteiden vaihdon jälkeen kankein koivin kohti laivaa. Vielä illallakin tunteet olivat pinnalla. Ei ihme, onhan tämä maratonille treenaaminen ollut melkoinen projekti!

Hetken laivalla huilattuamme oli aika lähteä syömään. Varsinaisesti ei ollut nälkä, mutta söimme vähän väkisinkin tukevan illallisen. Kunnolliset pihvit onnistuneen suorituksen kunniaksi. Illalla kävimme laivalla vielä katsomassa Fame-esityksen.